Palm Beach Finland
Mustalla huumorilla höystetty jännäri Suomen lämpimältä hiekkarannalta.
Palm Beach Finland on uskomaton ja mahdoton tarina. Kaupunkiin on avattu uusi lomakylä, ja pian sattuu outo kuolemantapaus ja vähän tämän jälkeen samassa pihassa tuhopoltto. Ja kaikkea selvittämään lähetetään keskusrikospoliisin peitetoimintayksikkö.
Kaikki alkaa oikeastaan siitä, kun pieneen merenrantakaupunkiin saapuu Jorma Leivo, joka on ostanut ränsistyneen Loma-Kähärän. Hän muuttaa sen Palm Beach Finlandiksi ja pian neonkyltit muistuttavat sen olevan the hottest beach in Finland! Itsessään tämä Leivon idea palmuineen ja surffailuineen on kummallinen idea Suomen kesään. Leivo palkkaa lomakohteeseen rennot, mutta onnettomuusalttiin kaverukset Robinin ja Chikon. Sinne rantavahdiksi päätyy myös Olivia Koski, joka on juuri perinyt isänsä vanhan kodin.
Pian Olivian talosta löytyy surmattu mies. Tapausta saapuu tutkimaan keskusrikospoliisin peitetoimintayksiköstä Jan Nyman, joka esittää olevansa lomalla oleva matematiikan opettaja. Lomakohteeseen saapuu myös surmatun miehen veli Holma. Hän alkaa tehdä omia tiedusteluja, luvaten palkkion sille joka auttaa löytämään veljen surmaajan – hän tulee antaneeksi saman lupauksen useammalle henkilölle vauhdittaakseen totuuden paljastumista. Mitä tapahtuukaan kun, joku palkkiolupauksen saaneista onkin surmaaja? Alkaa erilaisten juonien punominen – kuka lopulta tietää mitä, ja kuka huijaa ketä.
Lukijalle surman ja tuhopolton tapahtumat taustoineen ovat selvillä heti kirjan alusta alkaen. Kirjan pointti onkin siinä, etteivät sen hahmot tiedä tapahtumien oikeaa laitaa – tai useinkaan edes toistensa oikeaa henkilöllisyyttä. Valheita ja salailua kirjassa riittää ja välillä tuntuu, etteivät henkilöt ole rehellisiä kenellekään.
Antti Tuomainen on kirjoittanut varsin mielenkiintoisen teoksen, juoneltaan se muistuttaa pitkälti jännäriä, mutta tarinaa kerrotaan mustan huumorin kautta. Tämä huumorin yhdistäminen jännäriin tuntuu vähintäänkin oudolta, tehden lukukokemuksesta varsin omalaatuisen. Itse kuolemantapauskin on varsin hauska ja monet romaanin traagisista tapahtumista saavat komediallisia piirteitä, mikä tietysti kirjan alkupuolella hämmensi varsin paljon ja siihen oli vaikea suhtautua. Mutta kun tarinan tyylistä sai kiinni, oli lukukokemus varsin piristävä ja mielenkiintoinen.
Henkilöhahmot itsessäänkin ovat varsin koomisia, heitä yhdistää suuret unelmat – ehkä vähän liiankin suuret. Myös raha on usean kirjan hahmon mietteissä ja he suunnittelevat paljon asioita, mutta useinkaan ne eivät suju lainkaan niin kuin he ajattelivat – tapahtumia leimaakin erilaiset kommellukset ja sattumat.
Tuomaisen tapa kirjoittaa on yksinkertaisesti upea ja tarina tempaa mukaansa. Se hauskuttaa ja saa jännittämään samaan aikaan. Hän onnistuu kuljettamaan tarinaa eteenpäin usean eri henkilön näkövinkkelistä ja punomaan juonen yhteen ja lukija saa jännittää sitä kuka paljastuu ensimmäisenä.
LISÄÄ JUTTUJA:
