Musta lipas

15.09.2016
Fiilis: seikkailullinen

Aikaisemmin J. A. Mäen luoman Valtte Railon hahmo on seikkailut kahdessa albumissa, Hermolomamatka ja Kiskoja, joita en ole kuitenkaan lukenut. Sarjan uusin osa on nimeltään Musta lipas, jonka tarinassa kaukana kotimaastaan Suomesta asusteleva Valtte ajautuu erinäisien tapahtumien johdosta pienen banaaniivaltion poliittisen myllerryksen keskustaan.

Liikaa sarjakuvan juonesta paljastamatta voidaan tarinasta sanoa siinä olevan oikeastaan kaikki seikkailutarinaan tarpeelliset elementit. Toisin sanoen mielenkiintoisia hahmoja, pieni mysteeri ja sen ympärille toimintaa. Ei tarina lopulta kovin omaperäinen tai mitenkään kekseliäs ole. Osan juonenkäänteistä voi kyllä nähdä jo kaukaa tulevan, joka ei sinällään mitään haittaa. Hyvä seikkailukertomus kyllä syntyy, kun osaa yhdistellä tarpeeksi mielenkiintoisia tapahtumia ja hahmoja keskenään.

En pidä itseäni minään suurena Tintti-asiantuntijana, joten voi olla, että suollan nyt suustani täyttä paskaa. Jostain syystä Musta lipas tuntuu silti kuin lukisi jonkinlaista nykyaikaan siirrettyä Tinttiä. Nykyaikaisena hahmona Valtte ei ole tietenkään mikään samanlainen puhtoinen pyhimys tai lapsellinen hahmo. Hänessä on enemmän särmää, eikä senkään takia tunnu miltään yksiulotteiselta idealta hahmosta. Maailma ei ole myöskään mikään ihanteellinen tai kaunis paikka, johon Mäen rosoinen maailmankuvad sopii hyvin. Tämä turhia kaunistelematon tyyli tuntuu jotenkin hyvin suomalaiselta lähtökohdalta.

Mäen piirrostyyliä on miellyttävä seurata. Hänen käsistään syntyneet hahmot saavat välitettyä tunteensa hyvin, sanattomasti sekä sanallisesti, sillä dialogi toimii myös. Happoisemmat hetket ja unimaiset kuvat on piirrosjälkeä katsoen tehty raskaammalla ja vapaammalla kädellä. Ne ovat asteen verran erikoisempia kohtauksia, joten audiosensorinen turtumus välittyy kyllä.

Viihdyin erittäin hyvin Mustan lippaan kyydissä, melko pitkälle sen loppuun saakka. Sitten lopussa tunnuttiin kiertävän ratkaisu kokonaan ja hommat loppuvat kesken kuin seinään ja palataan takaisin kehyskertomukseen. Koska en ole aikaisempia Valten seikkailuja lukenut, en voi varmuudella sanoa, että ovatko tarinat olleet osa isompaa jatkumoa ja jätetäänkö asioita tahallaan auki pohjustamaan mahdollisesti tulevia tarinoita. Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin etten pettynyt albumin lopetukseen.

Musta lipas
J. A. Mäki

Like
Sarjakuva-albumi


LISÄÄ JUTTUJA:

Fok_it Giuseppe Verdi, Kohtalon Voima, Tampere-talo, Tampereen ooppera, Kari Heiskanen, Mika Pohjonen, Johanna Rusanen Merenkulkija