Muodonmuutos kertoo yhteiskunnastamme
Ryhmäteatterin satiiri on nerokasta
Teatterin yksi tehtävä on heijastaa yhteiskunnan ilmiöitä ja toimia kriitikkona. Mitä asioita 100 vuotta täyttäneessä Suomessa arvostetaan? Mikä on normaalia ja hyväksyttävää? Entä mitä tapahtuu niille, jotka eivät pysy vauhdissa mukana? Ryhmäteatterin Muodonmuutos perustuu Franz Kafkan novelliin, jonka Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähä oivallisesti toivat heijastamaan suomalaisia ilmiöitä.
Eräänä aamuna vakuutusyhtiössä työskentelevän Keijo Saastamoisen kravatista löytyy reikä. Pian hänen koko vaatetuksensa on epäilyttävästi vaatekoin turmelema. Aivan kuin vaatteet alkavat kadottaa normaalia olemustaan, alkaa Keijon käyttäytyminen muuttua. Hänestä on tullut syöpäläinen. Työyhteisö ja lähipiiri alkavat hylkiä oudosti käyttäytyvää miestä, joka vajoaa yhä syvemmälle omaan maailmaansa. Lopulta työnantaja toteaa Keijon arvojen poikkeavan vakuutusyhtiön arvoista, ja Keijo saa lähteä. Tästä alkaa iso pyörä pyörimään, ja hän menettää myös läheiset ihmissuhteensa. Omaisten ja naapurien toiminta on näennäisen osaaottava, mutta todellisuudessa keskiössä on oman edun ajattelu.
Näytelmässä kuvataan työelämän muutosta, missä jatkuva kilpailu ja muutos ovat normaalia, missä pitkän linjan henkilöiden on vaikea pysyä mukana. Ison finanssiyrityksen pääekonomisti on kilpailuhenkisyyden ruumiillistuma: enää ei missään vaiheessa voi ottaa löysästi. Se aika on ohi. Hyvin ajankohtainen aihe, kun jatkuvasti kuulemme vakuutus- ja rahoitusalan yt-neuvotteluista. Suomi siirtyy kohti 24/7-yhteiskuntaa, jossa kaikki palvelut ovat koko ajan auki, mikä perustellaan asiakkaiden toiveella. Jos asiakkaat todella sitä tahtovat, mikä on kolikon kääntöpuoli?
Myös populismin nousu kuvataan taidokkaasti. Haetaan ensin duunareiden ja pienen ihmisen sympatiat, ja kun ollaan vallankahvassa, käännetään takkia. Tämä tuntuu ajankohtaiselta ja tutulta kuviolta yhteiskunnassamme.
Keijo vajoaa maailmaansa, ja yrittää hetken omaksua vallitsevia ajatusmalleja ja pääseekin hetkeksi uusiin töihin. Tämäkään ei pääty onnellisesti, ja hänen sisäänpäin kääntymisensä vain kasvaa. Keijo tuntuu olevan kuitenkin tervejärkisin hahmo koko näytelmässä. Kun on saanut lapsesta asti opetuksen, jotta aamulla on noustava tekemään jotain mistä ei pidä, tulee jossakin vaiheessa raja vastaan. Kun tarpeeksi kauan saa olla yksin ajatustensa kanssa, pohtia elämäänsä, tulee hetki vastaan, jolloin karhukaisen tavoin pystyy selviytymään, vaikka olisi kokenut paljon vastoinkäymisiä. Tuolloin syöpäläisestä voi kuoriutua uusi ihminen, joka voi elää elämäänsä omien arvojen mukaisesti.
Olisin kuitenkin toivonut vähemmän ”hassuja” henkilöhahmoja, se hieman ärsytti muuten niin hyvässä kokonaisuudessa. Ja viittaukset Yhdysvaltojen presidenttiin olisi voinut jättää pois, vaikka se sopi hyvin näytelmän esiintuomaan populismiin. Tuolta osin näytelmää olisi voinut hieman kiteyttää. Videokuvauksen osuutta lavan takana olisi voinut vähentää, koska se teki näytelmän seuraamisen sekavammaksi.
Kokonaisuutena näytelmä heijasti hyvin ja huumoripitoisesti yhteiskunnan eriarvoistumista. Huumorin takaa kuitenkin todellisuus muistuttaa itsestään. Tämäkö on kehityksen suunta? Kun seuraavan kerran kohtaat heikompiosaisen, muista: älä halveksi, et voi tietää mitä elämässä seuraavaksi tapahtuu.
Käsikirjoitus: Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä
Ohjaus: Esa Leskinen
Rooleissa: Vesa Vierikko, Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Sari Mällinen ja Taisto Oksanen
LISÄÄ JUTTUJA:
