Mitä tapahtuu kun juo teetä niin paljon, että pärisee ja villasukatkin pyörivät jaloissa? Tea Tauriaisen sarjakuva Mad Tea Party tarjoaa jonkinlaisen teorian tähän liittyen. “Sarjakuvia arjesta, totuutta hipoen”, markkinoidaan meille albumien takakansissa. Luimme kolme albumia Tean sarjakuvia ja piinasimme itse taiteilijaa vielä muutamilla kysymyksillä.
Mad Tea Party on yhden sivun strippityylistä huumorisarjakuvaa. Temaattisesti sarjakuva uikin melkoisen syvissä vesissä, aiheina ovat muun muassa tissit (huh!), nukkuminen ja koirat. Huumoria siis revitään yleensä arkielämän asioista, jotka on sitten väännetty tekijänsä oman epämääräisen tea-faktorin kautta. Keskiössä sarjakuvissa on Tean oma alter-ego, jonka totuudenmukaisuudesta Tea kertookin tarkemmin.
– Sarjakuva-Tea edustaa ehkä enemmän sitä mitä pääni sisällä tapahtuu. Lisäksi sarjakuva-Tea lienee paljon eloisampi, ilmeikkäämpi, hauskempi ja tietysti paljon söpömpi. Sarjakuvien tapahtumat perustuvat pääsääntöisesti omiin kokemuksiini tai uniin, mutta kerronnallisista syistä joskus tulee yksinkertaistettua tai liioiteltua tai jotain muuta!
Eläinystävänä olin suuresti ihastunut siihen, kun sarjakuvassa seikkaili välillä mukana myös Tean lemmikkimopsit. Mopsit – nuo eläinmaailman perunankorvikkeet – onkin kuvattu oikein elävästi Mad Tea Partyssa. Sellaisia rumia ja oikein hellyyttäviä ruttunaamoja, joiden toilailuille ei voi olla lämpeämättä.
Julkaisijana Mad Tea Partylle on toiminut Daada, joka on julkaissut painettuja kirjoja kolme osaa. Näistä viimeisin julkaistiin tämän vuoden puolella syyskuussa. Sivuja kirjaa kohti on siunaantunut likimain sata kappaletta. Tee-sekoiluja on myös ollut luettavissa sen omilta blogisivuilta, jota kautta se onkin saavuttanut paljon lukijoita. Kirjoissa sarjakuvat ovat kuitenkin pääosin ennenjulkaisematonta materiaalia.
– Moni kirjasta löytyvä juttu on joskus ilmestynyt blogissa. Olen piirtänyt vanhimpia juttuja uudestaan, koska piirustustyyli on muutama vuosi sitten ollut aivan erillainen. Halusin pitää kirjoissa suurin piirtein yhtenäisen visuaalisen linjan. Yritän valita kaiken kakkamateriaalin joukosta omasta mielestäni parhaimmat jutut. Jos sarjakuva huvittaa minua, saatan laittaa sen kirjaan. Ei ole oikeastaan mitään muita valintaperusteita.
Tyylillisesti Tean piirrosjälki on melkoisen yliampuvaa. Etenkin välillä hänen tyylistä tulee hyvin vahvat anime- ja mangavibat hahmojen isoine silmien ja lonkeromaisesti heiluvien käsien takia. Ja taitaa siellä välillä lonkerotissitkin heilua pitkin sivuja. Visuaalisesti mukavan näköisiä strippejä lukeekin oikein ilolla läpi. Vaikutteiksi Tea vahvistaakin nuoruudessa luetut japanilaiset sarjakuvat.
– Teininä luin enimmäkseen japanilaisia sarjakuvia, joten varmasti sieltä on tarttunut vaikutteita. Inspiroidun kauhusta, söpöistä jutuista, mustasta huumorista, avaruudesta, ihmismielen kieroudesta, synkistä asioista ja sen sellaisesta.
Jos Mad Tea Party ei ole entisestään tuttu, niin suosittelen kyllä tutustumista siihen, vaikkapa blogin muodossa. Naisvinkkelistä huolimatta Tean huumori toimii kyllä kaksilahkeisillekin, tai sitten vain allekirjoittaneen rintavarustus on saavuttanut tarvittavan kriittisen massan ymmärtääkseen myös kauniimman sukupuolen huumoria. Mene ja tiedä, mutta Mad Tea Partyn parissa on viihtyy tunnin jos toisenkin ja kirjat lukaisee miellyttävästi vaikka teellä päristelyn yhteydessä. Loppuun Tea kertookin tulevista suunnitelmistaan.
– Saatan julkaista neljännen kirjan. Ja viidennen ja… En ole vielä miettinyt asiaa. 2017 on sarjakuvablogini kymmenvuotisjuhlat, joten ehkä sen ympärille voisi kehitellä jotain. Ellei sitten laiskuus iske.