Santa Marialla ja hänen tyttärellään Kolumbuksella kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Eräänä päivänä Santa Maria polttaa kotinsa ja siinä samalla vahingossa myös naapureiden talot.
Santa Marian teko on harkittu ja tahallinen, sillä hän halusi vapautua kaikesta turhasta tavarasta. Hän on varsin tyytyväinen uuteen elämäänsä ilman materiaa. Hänen naapurinsa tekevät hyvin selväksi, etteivät ole samaa mieltä. Sekalainen naapureiden joukko muuttaa pakon edessä asfalttilähiön tornitaloon ja alkaa rakentaa elämää uudestaan.
Laura Gustafssonin romaani Rehab on haastavaa luettavaa, sillä se saa lukijan pohtimaan suhtautumistaan tavaraan ja kaikkeen materiaan. Kirjan perimmäisiä kysymyksiä ovat: Onko tavaran omistaminen ja kuluttaminen hyvinvoinnin edellytys? Voiko ihminen elää ja olla onnellinen, vaikkei omista käytännössä mitään?
Gustaffson käsittelee suurta aihetta onnistuneesti ja perusteellisesti. Kirjan lukeminen vaatii kuitenkin aikaa, sillä jokaisella sivulla on niin paljon asiaa, että lukemisen lomassa joutuu pysähtymään ajatusten äärelle.
Varsinaista juonta kirjassa ei ole, sillä teos kertoo vain naapurusten elämästä. Kirjassa käy ilmi ihmisten erilainen suhtautuminen tavaroihin: toiset kaipaavat esineitä muistaakseen, toisille niillä ei ole mitään merkitystä. Etenkin lapsen silmin nähtynä elämä ilman tavaroita tuntuu tyhjältä. Miten äiti voi perustella lapselle, että yletön kuluttaminen johtaa ilmastokriisiin ja ekokatastrofiin?
Kirjaa kannattaa lukea pienissä pätkissä ja samalla peilata kirjan henkilöiden suhtautumista ympäröivään maailmaan. Kirja haastaa myös pohtimaan, miten itse suhtautuisi elämään, jos menneestä ei saisi mitään mukaan vaan joutuisi yllättäen luopumaan kaikista tavaroista. Ovatko hyvinvointi ja onni sidottu tavaroihin?