Lapua 1976

Lapua 1976 on Toni Kurkimäen tositapahtumiin perustuva draamaelokuva lapualaisista, joita Suomen rauhanajan suurin ja tuhoisin onnettomuus kosketti 46 vuotta sitten.

Puolustusministeriön alaisuudessa toiminut Lapuan patruunatehdas räjähti 13. huhtikuuta 1976. Onnettomuus vaati 40 kuolonuhria, 35 heistä oli naisia. 64 lasta menetti vanhemman, kaksi molemmat vanhempansa ja leskeksi jäi 30 lapualaista. Onnettomuudessa loukkaantui 60 henkilöä.

Väkevä rakkaustarina

Elokuva alkaa suomalaisille elokuville perinteisellä tyylillä eli hitaasti aukeavilla parisuhdekiemuroilla, jotka monimutkistuvat elokuvan edetessä.

Kaisa (Linnea Leino) palaa Helsingistä Lapualle ja aloittaa työt Lapuan patruunatehtaan lataamossa. Palatessaan kotipaikkakunnalleen hän kohtaa vanhan mutta unohtumattoman rakkautensa, Matin (Konsta Laakso). Rakkaus ei kuitenkaan saisi syttyä uudelleen, sillä Kaisa on kihloissa lääkärinä toimivan Juhanin (Leo Sjöman) kanssa.

Mutta toisilleen kuin luodut eivät voi tunteilleen mitään. Rakkaus syttyy Kaisan isä Aarnen (Hannu-Pekka Björkman) valvovien silmien alla. Kaisa ymmärtää kuinka paljon häntä on ohjailtu vuosien myötä elämään sellaista elämää, jota hän ei olisi halunnut.

Parisuhdekiemuroiden lisäksi elokuvan keskiössä on Lapuan patruunatehdas ja tehdasteollisuuden 1970-luvun työilmapiiri sekä työntekijöiden huoli tehtaan ja työympäristön turvallisuudesta.

Palomiehenä ja tehtaan huoltomiehenä toimivan Matin huoltamat koneet toimivat huoltojen välissä miten toimivat, ja uusien työntekijöiden koulutus on sotien jälkeisessä yhteiskunnassa tyypillistä – nopeaa ja tehokasta. Huoli räjähdysherkkien aineiden mahdollisesti aiheuttamasta onnettomuudesta hälvenee, kunnes tapahtuu se kaikkein pahin.

Uuden työvuoron vaihtuessa aamulla 13. huhtikuuta kello 7.42 lataamon pulttipistoolin patruunoiden latauskone aiheutti valtavan räjähdyksen, jonka myötä koko tehdas tuhoutui. Räjähdyksen valtava tuhovoima vaikutti välittömään lähiympäristöön, noin 150 kiinteistöä vaurioitui tai tuhoutui.

Räjähdyksen saattoi kuulla selvästi yli kahdenkymmenen kilometrin päähän Seinäjoelle asti. Onnettomuuspaikan raivaus- ja pelastusoperaatio alkoi neljä minuuttia suurhälytyksen antamisen jälkeen. Viimeiset omaiset ja ystävät, jotka odottivat tietoa läheisensä kohtalosta, saivat kuulla heidän voinnistaan tai mahdollisesta menehtymisestä vasta myöhään illalla.

Historialle uskollinen ja katsojaa suojeleva

Lapua 1976 noudattaa tositapahtumia tarkasti pieniä yksityiskohtia myöten. Elokuvan kuvaaminen Lapuan Karhunkylässä luo elokuvaan moniulotteisen kosketuksen lähihistoriaan.

Elokuvassa on hyödynnetty vuonna 1976 räjähdyspaikalla olleiden pelastus- ja raivaustyötä suorittaneiden henkilöiden haastatteluja onnettomuudesta ja onnettomuuden vaikutuksista Lapualle, lapualaisille ja teollisuusyhteiskunnalle. Niitä ei harmikseni käsitellä elokuvassa syvemmin.

Elokuva huomioi katsojan alusta loppuun. Kohtauksissa onnettomuudesta sekä pelastus- ja raivausoperaatiosta ei käytetä liian yksityiskohtaisia efektejä. Tämä on erittäin kaunis ele onnettomuudessa olleille ja onnettomuudessa läheisensä menettäneille katsojille.

Pappi Heikki Sariolan valinta elokuvan hautajaiskohtaukseen on poikkeuksellisen hieno ele, sillä hän on vuonna 1976 uhrit hautaan siunanneen Lapuan hiippakunnan piispa Yrjö Sariolan poika. Hän lukee elokuvassa samaa puhetta kuin isänsä, mutta ikäväkseni tämä puhe jää koskettavan musiikin alle.

Poikkeuksellinen elokuva poikkeuksellisista ihmisistä kriisitilanteessa

Elokuvan parhainta antia on sekä pää- että sivuhenkilöiden vahva ja ammattitaitoinen roolitus. Kaisaa näyttelevä Linnea Leino on roolissaan herkkyytensä vuoksi poikkeuksellisen kaunis. Konsta Laakso loistaa palomiehenä ja tehdastyöntekijänä suoraviivaisen näyttelemisen ansiosta.

Vaikka Leo Sjömanin ja Hannu-Pekka Björkmanin esittämät hahmot ovat perinteiseen tyyliin tympeitä, egoistisia ja omia etuja ajattelevia mieshahmoja, ovat he silti elokuvassa tarpeen.

Elokuvan äänimaisemassa näyttelijöiden puhe jää, kuten usein kotimaisissa elokuvissa, arvailun varaan. Sanoista on vaikeaa saada selvää, koska musiikkii peittää puheäänen. Sanojen ymmärtämistä ei edesauta roolihahmojen vahvasti artikuloitu etelä-pohjalainen murre.

Lapua 1976 toimii erinomaisena 1970-luvun ajankuvana ja historian elävöittäjänä, sillä mitä enemmän perehdyn elokuvan tekemisen vaiheisiin, ohjaajan henkilökohtaiseen kosketukseen onnettomuudesta, elokuvan tekemiseen liittyviin yksityiskohtiin ja itse Lapuan patruunatehtaan räjähdykseen, en historioitsijana voisi olla tyytyväisempi ohjaajan tekemiin valintoihin.

Elokuva on rakkaustarina, mutta ei ihan perinteisellä tavalla. Juonen keskiössä oleva rakkaustarina puuduttaa ja vaivaannuttaa alussa, mutta on kuitenkin lopulta eduksi kokonaistilanteen hahmottamiseksi.

Kyse ei ole vain Kaisasta ja Matista vaan kaikista heistä, jotka olivat tragedian uhreja ja joita onnettomuus kosketti. Elokuva kertoo kaikista, jotka menettivät jonkun itselleen rakkaan tuona kohtalokkaana ja lohduttomana päivänä – heistä, joiden surutyö on edelleen kesken.

Lapua 1976. Ohjaus Toni Kurkimäki. Käsikirjoitus Tuukka Haapamäki. Tuottajat: Pekka Pohjoispää, Mikko Jokipii. Kuvaus Tero Saikkonen.
Rooleissa Konsta Laakso, Linnea Leino, Hannu-Pekka Björkman, Leo Sjöman, Jussi Lampi, Pirkko Uitto, Juha Pulli, Sonja Halla-Aho, Juha Uutela, Timo Teern, Johanna koivu, Talvikki eerola, Juha lagström, Irina Isberg, Enni Ojutkangas, Rami Mäkilaine, Eetu Ruotanen, Teemu kettula, Tapani Korhonen. Ensi-ilta 1.9.

LISÄÄ JUTTUJA: