Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä
Menneisyyden muistoja mustalla huumorilla höystettynä
Kirjoittamisen maisteriohjelmasta valmistuneen Soili Pohjalaisen esikoisromaani Käyttövehkeitä imaisee mukaansa nostalgissävytteiseen muisteluiden maailmaan. Päähenkilö Saanan mukana voi aikamatkustaa takaisin 1980- ja 1990-luvuille, jolloin syötiin Camping-makkaraa, kuunneltiin kasetilta Sabrinaa ja katseltiin Mirja Pyykön ohjelmia.
Saanan elämä on käännekohdassa: hänen isänsä, paikallinen juoppo autokauppias, on juuri kuollut. Kaikki automerkit tunteva isän tyttö joutuu etsimään uutta suuntaa elämälleen. Äiti, jonka kaltainen Saana ei ole halunnut olla, on jäänyt etäiseksi, eikä kauan sitten kadonnut velipoika ole tullut vieläkään takaisin. Järjestellessään käytännön asioita nuori nainen uppoutuu muistelemaan menneitä.
Lapsuus- ja nuoruusvuosista kerrotuista takaumista maalautuu kuva rikkonaisesta perheestä, jota kiivasluonteinen isä hallitsee. Saana viettää aikaansa isän autoliikkeessä enemmän kuin kotonaan. Bakteerikammoinen veli ei autojen seassa viihdy ja on muutenkin erilainen kuin Saana. Kun Veli-veli katoaa, perheen dynamiikka horjuu. Ilkeät juorut kantautuvat Saanankin korviin, mutta hän ei halua niihin uskoa. Veli tulee kyllä takaisin, tuleehan?
Vaikka tarina on juoneltaan melko yksinkertainen, pohjimmiltaan se kertoo raskaista aiheista. Teemat eivät ole hilpeitä, mutta Pohjalainen valaisee menneisyyden muistoja mustalla huumorilla ‒ välillä niin ronskisti, etteivät pinnan alla piilevät synkemmät aiheet edes tule helposti huomioiduiksi. Ytimessä on kuitenkin perhe ja sen merkitys. Jotain särkyy, kun veli katoaa jälkiä jättämättä, eikä näytä tulevan takaisin. Millaista on pitää sinnikkäästi yllä toivoa läheisen paluusta, vaikka muut ovat jo luovuttaneet aikoja sitten? Millaista on vain muistella hyviä aikoja? Helvetin rankkaa.
Teos sivuaa myös sitä, millaista on ponnistaa aikuisuuteen rikkinäisestä perheestä, jossa alkoholi ja vallan väärinkäyttö näyttelevät suurta roolia. Saanan henkilöhahmoon olisi kaivannut syvyyttä nimenomaan alkoholistin lapsen ajatusmaailmasta käsin, sillä teos ei pureudu riittävästi siihen, millaisen vaikutuksen alkoholistiperheessä kasvaminen jättää. Juoposta isästä annetaan suhteellisen harmiton kuva, mutta kuitenkin nykyhetken aikuinen Saana on monien alkoholistiperheen kasvattien tapaan eksyksissä omassa elämässään ‒ apuna tai haittanaan vain muistot menneestä.
LISÄÄ JUTTUJA:
