Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme
Salaisen opintopiirin raivokkaat tytöt
Englantilaisen Katie Lowen esikoisromaani Jumalten verta suonissamme sopii syksyn lukemistoon kuin valettu. Tuulessa huojuvien puiden humina ja hämärtyvät illat luovat erinomaiset puitteet onnistuneelle lukukokemukselle. Kun kirjan kansiliepeessä vielä lupaillaan teoksen henkivän samaa fiilistä kuin Donna Tarttin teoksessa Jumalat juhlivat öisin (1992), ovat odotukset ensimmäisiltä sivuilta lähtien korkealla.
Äärimmilleen venyvät rajat
Päähenkilö Violet on uneliaassa englantilaiskaupungissa asuva teinityttö, joka päätyy käymään koulua tyttöjen sisäoppilaitoksessa. Ulkopuolisuutta ikänäs kokeneen Violetin elämä mullistuu, kun hän tutustuu karismaattiseen Robiniin ja tämä kahteen ystävään. Joku yrittää alussa vihjata Violetille tyttöjen seuran olevan ehkä vaarallista, mutta uutuuden huumassaan Violet ei välitä puheista. Hän kokee viimein hyväksyntää ja on osa jotakin. Robin näkee ja kuulee hänet. Miksi riskeerata mitään?
Lowe tiivistää Violetin hahmoon tarkkanäköisesti hyväksyntää janoavan nuoren mielen, tarpeen tulla kuulluksi, pelon jäädä ulkopuolelle ja yksin. Violet on lopulta melko ristiriitainen hahmo, sillä paikoin tämän miellyttämisenhalu alkaa tuntua liioitellulta. Hän lintsaa, kähveltää meikkejä, juopottelee, kokeilee huumeita ja juhlii vanhempien poikien kanssa pysyäkseen Robinin kintereillä. Muodostaakseen tämän kanssa kaksikon, jota edes kuolema ei erottaisi.
Jossain vaiheessa teini-iän kapinointi ja rajojen venyttäminen menevät peruuttamattomasti sallitun rajan yli, mutta Violetin on enää mahdotonta perääntyä. Hänellä ei ole muita kuin Robin ja tytöt.
Raivokkaat teinit
Violetille selviää pian opintojen alettua, ettei Elm Hollow ole aivan tavallinen opinahjo. Koulun historian synkimpiin syövereihin Violet pääsee tutustumaan, kun tämä valitaan osaksi salaista opintopiiriä. Vanhassa kellotornissa taideopettaja johdattaa tytöt noitavainojen, okkultismin ja mytologian jumalhahmojen maailmaan. Onko taikuutta olemassa? Näin tytöt alkavat uskoa.
Kaikkien tapahtumien taustalla kummittelee nuoren Emily Frostin kuolintapaus. Tyttö oli aikoinaan Robinin ystävä, ja vaikka Emily on kuollut, kokee Violet toisinaan sietämätöntä mustasukkaisuutta tätä kohtaan. Violet kuuluu Robinin rinnalle, ei Emily.
Kertomus saa tummia sävyjä, kun tytö alkavat etsiä keinoja kostaa Emilyn kohtalo. Raivosta ja vimmasta voimaa ammentaen tytöt turvautuvat ikivanhaan rituaaliin ja pyytävät apua Raivottarilta. Nuoret ovat valmiita vuodattamaan verta saadakseen haluaamansa oikeutta. Kostonhimoa ajaa halu maksaa takaisin alistetun naisen asema, hyökätä patriarkaattia vastaan ja kostaa kärsimys, jota tytöt joutuvat kokemaan sukupuolensa tähden.
Kosto patriarkaatille
Jumalten verta suonissamme on nimenä mahtipontinen ja huomiota herättävä. Teoksen alkuperäinen nimi The Furies kääntyy raivottariksi, joka olisi sopinut myös suomennoksen nimeksi. Antiikin Raivottaret mainitaan useasti, heidän voimaansa pyydetään apuun ja heistä saadaan voimaa.
Lowen kuvaamat hahmot ovat täynnä nuoruuden poltetta, kokemuksennälkää ja kiivautta. Tytöt ovat aktiivisia toimijoita, jotka eivät tyydy kärsimään hiljaisina ja kiltteinä tyttöinä. Sen sijaan he hyökkäävät vääryyttä vastaan, vaativat oikeutta, haluavat osoittaa, ettei alistamista tule sietää. Ei vihjailevia sanoja, ei lähentely-yrityksiä, ei väkivaltaa, ei mitään. Mutta oikeuttaako väkivalta väkivaltaan?
Feministisen näkökulman lisäksi onnistunutta teoksessa ovat Lowen värikäs kielenkäyttö ja miljöökuvaus. Holvikaaret ja kellotornit henkivät goottilaistyyliä, johon noitapiirit ja okkultismi sopivat mainiosti. Erityisen kiitettävää on Lowen taidokas kuvaus teinityttöjen mielenmaisemasta, epätoivoista ja halusta kuulua johonkin. Tyttöjen äärimmilleen vietyjen kostotoimenpiteiden kautta Lowe käsittelee onnistuneesti ja hätkähdyttävästi sukupuolittunutta vallankäyttöä, sekä naisen asemaa.
Entä alussa mainittu Tartt-vertaus? Lause jää maininnan tasolle, sillä Lowen teos ei tavoita millään esikuvansa tiivistä tunnelmaa. Salaisen opintoryhmän, antiikin myyttien, kuoleman ja ystävyyden teemat ovat teoksia yhdistäviä, mutta vain toinen kertomuksista tekee lähtemättömän vaikutuksen.
LISÄÄ JUTTUJA:
