Kalevalan naiset

Tarkastelussa myyttiset ihmenaiset

Kansalliseepoksemme naisista on kirjoitettu ensimmäinen kokonainen tietokirja. Kalevalan naiset tuo sekä Kalevalan nais- että mieshahmoihin uutta, merkittävää syvyyttä ja ja herättelee pohtimaan, ketkä ovat tämän päivän Ainoja, Marjattoja ja Lemminkäisen äitejä. Teoksen kirjoittanut Tiina Piilola on tutkinut Kalevalan naishahmoja omassa väitöskirjassaan, ja mittava taustatyö näkyy tietokirjassa runsaiden lähteiden käyttönä ja monipuolisena analyysinä.

Feministinen näkökulma antaa äänen vahvoille ja herkille naisille

Kalevalan perinteisissä tulkinnoissa sankari- ja antisankarimiesten tarinat saavat usein suurimman huomion: kukapa ei tuntisi Väinämöisen ja Ilmarisen urotöitä tai ei olisi kuullut Kullervon traagisesta tarinasta. Naishahmot on nähty helposti vain miesten kautta: nuori ja herkkä Aino hukuttautuu, koska ei halua vanhalle Väinämöiselle puolisoksi. Lemminkäisen äiti on ongelmiin hakeutuvan poikansa nimetön pelastaja. Ainoastaan Pohjan akka on itsenäinen ja vahva toimija, mutta hän onkin kylmän ja pimeän Pohjolan hallitsija, Kalevalan pahin vastustaja. Eikö eepoksemme naisista ole muuhun?

Kalevalan naiset osoittaa tarkasti ja moniulotteisesti, että kyllä on. Teoksen feministinen näkökulma ravistelee luutuneita käsityksiä ja nostaa naisten urotyöt, itsenäisyyden, herkkyyden ja vahvuuden ansaittuun keskiöön.

Teemana henkinen kasvu

Teoksen parasta antia on Kalevalan tarinoiden ja hahmojen uudenlainen ja monipuolinen tulkinta. Suurimman huomion naishahmoista saa Aino. Piilolan mukaan Ainon tarinassa ei ole ensisijaisesti kyse uhriutuvasta nuoresta naisesta vaan Ainon muutoksesta kapinalliseksi Vellamon neidoksi, jolla on suuri rooli Väinämöisen henkisessä kasvussa ja oman polun löytämisessä. Teoksen lopussa tulkinta syvenee entisestään ja lukija saa pohdittavakseen, miten Ainon tarinan avulla voisi ryhtyä etsimään omaa henkistä polkuaan.

Kiinnostavaa on myös Louhen eli Pohjolan emännän tekojen ja käytöksen tulkinta. Miesten tulkinnoissa Louhi on saanut usein häijyn akan leiman, mutta Piilola nostaa esiin Louhen kyvyn saada henkilöt haastamaan ja voittamaan itsensä. Ilman ristiriitaista Pohjan akkaa Kalevala olisi perin tylsä teos. Teos antaa myös kutkuttavia näkökulmia siihen, mitä Vellamon neidolle ja lopussa kyyhkyseksi muuttuvalle Pohjan akalle mahdollisesti tapahtuu muodonmuutosten jälkeen.

Ainon ja Louhen lisäksi teoksessa tutkitaan Ilmatarta, Pohjan neitoa, Lemminkäisen äitiä ja Marjattaa, joista jokaisesta esitetään kiehtovia tulkintoja. Esimerkiksi Lemminkäisen äidin shamanistinen, voimakasta luontosuhdetta ja modernia teknologiaa hyödyntävä hahmo on virkistävä vastakohta perinteiselle, idealistisesti kuvatulle Lemminkäisen äiti -hahmolle. Myös sivurooleihin jääviä naishahmoja, kuten Annikkia ja Kyllikkiä, käsitellään hieman. Tarkastelussa eivät ole kuitenkaan ainoastaan naiset vaan heidän kauttaan myös Kalevalan miehiin saadaan uusia näkökulmia.

Kuvataiteen tulkintoja ja syväsukellusta symboliikkaan

Teoksen mielenkiintoinen anti on myös taidemaalareiden ja kuvanveistäjien Kalevala-aiheisten töiden tulkinta. Monet enemmän ja vähemmän tunnetut maalaukset ja veistokset niin Ainosta, Ilmattaresta kuin muistakin naishahmoista tulevat lukijalle tutuiksi – harmi vain, ettei kirjassa ole kuvitusta. Ainoastaan teoksen alussa ja takakannen sisäpuolella on kuvat kahdesta Aino-aiheisesta maalauksesta. Tulkinnan seuraaminen olisi helpompaa, jos taideteosten kuvia olisi teoksessa enemmän, ja kuvituksen avulla teoksen lukukokemus saisi ilmavuutta.

Yleissivistyksen nimissä Kalevalan naisia voi suositella luettavaksi jokaiselle. Tietokirjan tulkinnat avautuvat, vaikka Kalevalan tapahtumat eivät olisikaan tuoreessa muistissa. Jokaisesta käsitellystä henkilöstä kerrataan oleelliset juonenkäänteet ja aiemmin tehdyt tulkinnat, ja samalla teos toimiikin hyvänä tulkintaoppaana Kalevalan haastavana pidetylle runokielelle. Lukijalle selviää muun muassa, miten Pohjola ja Kalevala voivat konkreettisten paikkojen sijasta kuvata ihmisen oman ymmärryksen eri puolia: Kalevalan miehet oppivat vaarallisilla Pohjolan-reissuillaan itsestään monenlaista.

Symbolinen tulkinta on teoksessa avainasemassa ja se vaatii myös lukijalta uskallusta heittäytyä huimaan syväsukellukseen, eli hyödyntämään ”tiedon yöpuolta”. Kalevalan naisissa yhdistyy mielenkiintoisesti tutkimustieto, tulkinta ja symboliikka, ja onpa mukana ripaus elämäntaito-oppaan henkeäkin.

Kosketus nykyaikaan ja maailmanlaajuisiin myytteihin

Piilolan tietokirjan ansioihin kuuluu aiheen nivominen nykypäivään. Teos ei pysyttele pelkästään kansanrunouden tulkinnassa ja menneen elämän kuvauksessa vaan herättelee pohtimaan 2010-luvun ilmiöitä, kuten naisten ja vähemmistöjen asemaa, vanhustenhoidon epäkohtia sekä huipputeknologian ja perinteisten metodien yhdistämistä.

Oman aikamme kipupisteet ja niiden parannuskeinot saavat vakuuttavaa kaikupohjaa ikiaikaisista myyteistä: ympäri maailman monissa kansantarinoissa ja niiden hahmoissa on hätkähdyttävän paljon samankaltaisia piirteitä. Ihmisten ajattelussa on ollut paljon yhdenmukaisuutta jo silloin, kun tarinat kulkivat suullisena perinteenä sukupolvelta toiselle. Muinaiset Kalevalan naiset kehottavat meitä tarttumaan toimeen niin globaalien ongelmien ratkaisussa kuin yhteyden luomisessa omaan sisäiseen maailmaan.

Kalevalan naiset
Tiina Piilola

Kustantamo S&S
Sivuja 255


LISÄÄ JUTTUJA:

Riisuttu Suomi - Koutaniemi, Alizad Reijo Mäki Train to Busan