Postuumisti julkaistu Jouko Turkan teos Kärsimys on turhaa on kokonaisuudessaan kummallinen ja haastaa lukijaa pitkin matkaa. Kirjan teemoina voi pitää ruokaa, seksuaalisuutta, rahaa ja valtaa. Kärsimys on turhaa koostuu useasta lyhyestä tarinasta, lyhyimmillään ne ovat alle puolen sivun pituisia ja pisimmilläänkin pari sivua. Näistä tarinoista on vaikea löytää yhteyttä. Osa tarinoista saa jatkoa myöhemmin kirjassa, mutta yhtä selkeää kokonaisuutta ne eivät rakenna.
Osassa teksteistä koostuu erilaisista ruokaohjeista tai käsittelevät ruokaa ja ruuanlaittoa, nämä tekstit ovat vähintäänkin outoja ja niiden merkitystä saa vain pohtia. Se, että todetaan leivoksien tekovaiheita olevan vaikka kuinka monta, ja heti perään käydään läpi erilaisia taikinoita – ilman tarkkoja reseptejä, ei ole edes mitenkään viihdyttävää tai mielenkiintoista luettavaa.
Myös saunominen saa omat lukunsa kirjassa. Tätäkin aihetta käsitellään useassa luvussa ja sauna toisensa jälkeen palaa kun harjoitellaan saunomista, päämääränä pärjätä saunomiskisassa. Teoksessa useassa luvussa esiintyvät myös poliisi, kolmikko Conny, Måns ja Mahonen ja myös Mannerheimin ja Kekkosen suhdetta puidaan usein. Selkeää punaista lankaa teoksen eri teemoista ei löydy, eikä niitä nivota yhteen.
Turkkaa pidettiin ristiriitaisena hahmona ja ristiriitaisia ajatuksia herättää myös tämä kirja. Tavallaan jotain tällaista sekavaa ja suorasanaista osasin odottaa – kuitenkin samalla odotin edemmän. Kirja itsessään on ristiriitainen tarinoineen, mutta selkeän punaisen langan puuttuminen häiritsee ja tarinoista ei tunnu saavan kiinni. Ne jäävät roikkumaan ilmaan ja niiden merkitys tai sanoma ei aukea edes toisella lukukerralla.
Päällimmäisenä jäivät mieleen ruokaa käsittelevät tekstit ja tarinat, joihin poliisit kietoutuivat mukaan. Kokonaisuudessaan kirjan voi lukea mielenkiinnosta Turkan tuotantoon, mutta mitään suurteosta en tässä näe. Lopulta kai on kyse turkkamaisesta karnevaalista – huvia kansalle. Jo kirjan alussa Turkka peräänkuuluttaa tätä karnevalismia ja haluaan elvyttää karnevaalin. Ja pohjimmiltaan siitä kirjassa on kysymys, hän tarjoilee lukijoille naurua ja julkista kidutusta.