Anni Kytömäki: Margarita

Valtiollisia velvollisuuksia

Anni Kytömäen kaikki kolme romaania ovat nautittavan pitkiä lukuelämyksiä. Hän kertoo ihmisistä ja elämästä uskottavasti, aidosti ja maagisesti. Romaaneissa on iloa, surua, ihmisten kohtaamisia ja samalla jotain salaperäistä ja sadunomaista.

Kytömäki kirjoittaa menneistä ajoista. Margarita vie lukijan 1940−50-lukujen Suomeen, jossa risteävät romaanin päähenkilöiden Sennin, Mikon ja Antin elämät.

Sodat ja jälleenrakennus asettavat kansalaisille monenlaisia velvollisuuksia. Fiktiivisten tarinoiden kautta yhteiskunnallisten asioiden vaikutukset saavat tärkeää huomiota ja koskettavat.

Salatun luonnon suojissa

Kirjailijan tuotannossa luonnolla on vahva ja inhimillinen rooli. Margarita alkaa vedenalaisella tuokiokuvalla sammaleisista simpukoista, joita joki ruokkii ja tuudittaa.

Vehkajoen helmisimpukka on yksi teoksen päähenkilöistä, jonka kurjistuvasta tilasta tarjotaan välillä hälyttäviä välähdyksiä. Ryhmyisen kovasta panssarikuoresta huolimatta simpukat ovat ihmisen tavoin hyvin suojattomia.

Kytömäelle luonto ei ole vain puita ja kasveja vaan rosorunkoisia leppiä, kukkivia saniaisia ja veden hyräilevää virtaa. Luonto on samalla sekä tuttu että salattu, ja se tarjoaa ihmiselle turvaa kaupungissakin:

Voin jäädä tänne ja antaa ihmisten maailman lipua alitseni. Jos joku katsookin latvaan, hän ei näe minua vaan ainoastaan puun. Iso-Huhkaimen männyssä, pääkaupungin lehmuksessa, minne tahansa kiipeän, olen yhtä kudosta oksien kanssa.”

Aikuisten satuja

Kun luen Kytömäen teoksia, saavun paikkaan, jossa ei ole kiirettä. On kuin lukisin aikuisten syvällisiä satuja, joissa henkilöt havainnoivat ympäristöä, tuntemuksiaan ja ajatuksiaan kaikessa rauhassa.

Teoksen alussa seurataan nuorta Senniä, joka hieroo Kankariston kylpylässä kesävieraiden vartaloita. Hän kuuntelee ammattimaisen kohteliaasti, kun asiakkaat kertovat itsestään. Kosketuksen lämmittäminä he saattavat paljastaa kipeitäkin asioita.

Maalla varttunut Senni haluaisi kokea muutakin kuin tuppukylän hiljaista elämänmenoa. Suunnitelmat matkasta ovat jo valmiit, mutta yllättävä kesäyö muuttaa kaiken. Senni päätyy Helsinkiin opiskelemaan lääkintävoimistelijaksi eksyksissä ja rikottuna.

Juoni polveilee taitavasti ja mielenkiintoisesti. Miljöö ja näkökulmat vaihtuvat hengästyttävän usein, mutta seesteinen loppu sitoo ihmiskohtalot loogisesti yhteen. Lopulta tarina on eheä, ja sodassa kadonneen Mikonkin kohtalo selviää.

Tulla nähdyksi, kuulluksi ja kosketetuksi

Margarita on omistettu maan ja veden hiljaisille. Teos kertoo ihmisen tarpeesta tulla nähdyksi, kuulluksi ja kosketetuksi. Ihminen voi tuntea ihmismerenkin keskellä itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Hän voi tuntea ihmeellistä yhteenkuuluvuutta ja kumppanuutta, kun hän kohtaa tuntemattoman.

Kirjailijalla on ilmiömäinen kyky kuvailla tilanteita ja niissä herääviä tunteita. Margaritassa musiikin, veden tai turvallisen kosketuksen voimasta ihmismielen kuori raottuu. Silloin pääsee käsiksi sisimpäänsä, ymmärtää itseään ja voi avautua aroista asioista:

Kasvoilleni piirtyy märkiä viivoja. Pyyhin niitä poskiltani molemmin käsin, mutta viivat tihenevät, silloinkin kun ääniaaltojen myrsky laantuu ja jokin puhallin terittyy kuuluviin muiden soitinten joukosta. Tiedän heidän soittavan Rahmaninovin määräämiä nuotteja, joita sadat yleisöt ovat ennenkin kuunnelleet. Silti sävelet alkavat huuhtoa esiin yksityistä surua.”

Onneksi Kytömäki ei kirjoita raflaavasti tai näppärän ironisesti vaan herättelee lukijaa taitavan hienovaraisesti. Kirjailija luottaa hyvän tarinan voimaan, aitoon ihmiskuvaukseen ja taianomaiseen miljöömaalailuun.

Margarita
Anni Kytömäki

Gummerus
Sivuja 582


LISÄÄ JUTTUJA:

Koiranne alkaa kohta kukkia – Andrus Kivirähk