Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista

Kymmenen klassikkoa päivittyvät kiehtoviksi novelleiksi

Satavuotiaan Suomen kunniaksi julkaistu novellikokoelma Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista onnistuu yllättämään, ilahduttamaan ja hämmentämään. Erkka Mykkäsen toimittama teos sisältää kymmenen suomalaiskirjailijan novellia, jotka ovat fanifiktiota kotimaisista klassikoista. Novelleja on kirjoitettu muuan muassa Seitsemän veljeksen, Kalevalan, Rautatien ja Sinuhe egyptiläisen pohjalta.

Lukijaa voikin jännittää, miten nykykirjailijat versioivat kansallisia aarteitamme ja vastaavatko novellit koviin odotuksiin. Parasta on, että novelleihin tarttuu avoimin mielin. Taiten tehdyistä tarinoista näkyy kunnioitus alkuperäistekstiä kohtaan, mutta pelkkään fanitukseen ei tyydytä. Novelleissa on myös vinksahtaneita maailmoja ja väkeviä kannanottoja. Kirjailijat valottavat suhdettaan klassikoihin novelleja edeltävissä esipuheissa, mikä on hyvä ratkaisu myös novellien tulkinnan kannalta.

Osa novelleista on jatkumoa alkuperäistarinalle, kuten Petri Tammisen Viidestoista luku Seitsemään veljekseen tai Erkka Mykkäsen Hän joka sai mittansa täytenä, jossa Sinuhen viimeiset elinviikot saavat uusia käänteitä. Sekä Mykkäsen että Tammisen kieli muistuttaa ihastuttavasti alkuperäisteosten kieltä, kuten monessa muussakin novellissa. Hauskaa twistiä tyyliin tuovat nykyajan sanavalinnat yhdistettynä vanhahtavaan tyyliin. Kun Seitsemän veljeksen Eero sanailee veljilleen, ”että koko tämä riivatun sukupuolibinärismi on systeeminä syrjivä, sekä heteroille että sateenkaareville nyt ensinkin”, ei ainoastaan vanhemmilla veljeksillä mene jauhot suuhun, vaan myös lukija yllätetään moderneilla näkökulmilla.

Herkullisimpia ovat novellit, joissa klassikko on tuotu täysin nykypäivään: parhaimpiin yllättäjiin lukeutuu Juhani Karilan Oulun murteella loihtima Suenmorsian – Halfbreed, jossa Aino Kallaksen väkevä balladi on teinien fanittama tietokonepeli. Uskottavalla nuorisokielellä keskustellaan pelien ja kirjojen tarinoista sekä tasa-arvosta. Kaiken tämän lisäksi orastava rakkaustarina luo novelliin vielä miellyttävän draaman kaaren. Tämän tarinan luulisi uppoavan myös nuorisoon äidinkielen tunneilla.

Palkitsevinta lukukokemuksessa onkin se, että novellien myötä vanhat klassikot heräävät jälleen henkiin, kun niiden kautta otetaan kantaa nykyilmiöihin. Antti Heikkisen Puolue-novelli naurattaa ja järkyttää, kun Juhani Ahon Rautatien Matti ja Liisa ovat nykypäivän Lisbeth ja Mattson, jotka hakevat yksinkertaiseen elämäänsä hurmosta uudesta puolueesta. Puolueessa kaikki mielipiteet hyväksytään ja kaikelle hurrataan, mikä on tietenkin liian hyvää ollakseen totta. Tässä on yhtymäkohtia tosielämän suuriin vaalilupauksiin ja poliitikkojen kyseenalaisiin keinoihin kalastella ääniä.

Klassikoiden asemaa voidaan myös kyseenalaistaa. Saara Turusen Hanna-novellissa Minna Canthin Hanna pohtii: ”Seitsemän veljestä on klassikompi kuin Hanna, koska patriarkaalinen kulttuuri tarvitsee miehisiä monumentteja rakennusaineekseen. Klassikon elinvoimaa vaalitaan syöttämällä tarina alakoulun oppilaille, pystyttämällä patsas sen kirjoittajalle ja kunnostamalla vanha vessa, jota kirjailija käytti eläessään.” Totta on tämäkin. Turusen  tekstissä Hannan traaginen tarina kypsyy arvokkaaksi itsetutkiskeluksi sekä pohdinnaksi siitä, miksi jotkut teokset pääsevät kirjallisuuden kaanoniin ja toiset eivät.

Hämmentävin novelleista on Anu Kaajan Toinen talvi, jossa Tove Janssonin Taikatalvi jatkuu varsin synkkänä. Muumitarinoiden melankoninen puoli saa uudet mittasuhteet, kun kaksoiselämää elävä, ahdistunut Ruska pohtii perhesurman mahdollisuutta. Muumeja rakastaville tämä voi olla liikaa. Teoksen novelleja on kuitenkin kauttaaltaan kiittäminen siitä, että ne onnistuvat tarjoamaan uusia, yllättäviä näkökulmia. Tyyli on uskottavaa, vaikka välillä uidaan rohkeasti vastavirtaan.

Edellä mainittujen kirjailijoiden lisäksi novelleja ovat taituroineet Laura Lindstedt, Iida Sofia Hirvonen, Joonas Konstig ja Juha Hurme. Teoksen luettuaan toivoo, että fanifiktion julkaiseminen jatkuisi, sillä moni kotimainen ja ulkomainen klassikko saisi vastaavassa käsittelyssä uutta buustia ja ehkä myös uusia lukijoita.

Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
Erkka Mykkänen (toim.)

Gummerus
Sivuja: 252
Julkaistu 08/2017


LISÄÄ JUTTUJA:

Brutuksesta Nuorgamin vettä Martta Tervonen