Itse
Kun Itse kolahti postiluukusta, luulin tietäväni mitä odottaa: rock-kukkoilua, hurttia huumoria ja kaikkia niitä kliseitä joita jokainen tietää rocktähteyden olevan. Erehdys oli riemastuttava. Black Peider – Itse on vuoden sympaattisin sarjakuvajulkaisu.
Black Peider on luultavasti useimmille lukijoille tuttu Rumban sivuilta, monille kuulijoille taas hämärimmiltä festareilta, ainakin jos Youtubeen on uskomista. Peider on taiteilija Petteri Tikkasen sivupersoona, joka on seikkaillut niin sarjakuvissa kuin keikkalavoilla jo yli 16 vuoden ajan. Takanaan Tikkaselta löytyy useita Sarjakuva-Finlandia-ehdokkuuksia, ja yksi voittokin vuodelta 2009. Aivan tuoreesta tai tuntemattomasta sarjakuvataiteilijasta ei siis ole kyse.
Itse on kokoelmamuotoinen teos, jonka pääaiheina ovat itseoikeutetusti musiikki, muusikot, keikkaelämä ja kaikki musiikkiin liittyvät lieveilmiöt. Musiikkipuolelta löytyy niin arvostusta, kokemusta, intohimoa sekä arvostelua muusikkoja ja musiikkia kohtaan. Tästä esimerkkinä muun muassa useammalta vuodelta olevat Peider-awards palkintogaalat vuoden musiikki-ilmiöitä kohtaan. Mukaan tosin mahtuu muutakin, esimerkiksi yllättävä kukkakaalijuttu tai erinäiset näkökenttää hämärtävät jutut.
Albumin piirrosjälki on miellyttävää, viiva on mukavan rento eikä nipota. Protagonistina seikkaileva Peider on piirretty sarjakuvamaiseen tyyliin, kun taas muut hahmot ovat realistisempia ja tunnistettavia. Värimaailmallisesti Black Peiderin on totuttu näkemään plus yhdellä värillä, eli mustavalkoisena jossa tehosteena on yksi väri. Itse albumissa väriksi on valittu vaalean vihreä, joka on toki yleisilmeeltään mukavan neutraali, mutta jään kuitenkin kaipaamaan esimerkiksi pinkkiä tai kirkuvan punaista tehosteväriä, joka tuo moniin strippeihin enemmän dynamiikkaa ja tunnelmaa.
Mainittakoon myös että albumin mukana tulee levyllinen Black Peiderin musiikkia! Sen enempää en albumiin puutu. Soundi on kotikutoinen, välillä kammottava, mutta parhaimillaan Singer-Songfighter muistuttaa rupisissa soundeissaan Tom Waitsin rouheaa häröilyä, tämä jos mikä lämmittää mieltä. Mukava Bonus.
Itse on hieno kokoelma-albumi, jonka myötä haluan ehdottomasti tutusta myös Tikkasen palkittuun Eero/Kanerva-sarjaan. Myös moni Peider-awards artisti lähti albumia lukiessa soittolistalle. Lopuksi albumin luettua minua jää askarruttamaan enää yksi asia: mistä saisin korjauslakkaa, jotta minäkin voisin maalata maihareideni kärkiin valkoiset tähdet?
LISÄÄ JUTTUJA:
