Helena Immosen Operaatio Punainen kettu on pelottavan ajankohtainen jännäri, jossa Suomi jää suurvaltojen puristukseen. Tunnuksettomat sotilaat valtaavat Gotlannin, ja Suomi auttaa Ruotsia. Sen seurauksena Suomeen kohdistuu uhka ja pian venäläiset joukot ovatkin jo Suomessa.
Sisarukset Riina ja Joni ovat ensimmäisiä rintamalle kutsuttavia reserviläisiä. Riinan mies Mikael työskentelee pääesikunnassa ja on mukana tekemässä suuria päätöksiä. Lukija pääsee näkemään sota-ajan toimia monelta kantilta.
Romaani on kokonaisuudessaan karu kuvaus Suomen ja Venäjän välisestä kriisistä. Romaanissa on kyse siitä, mitä voimme kuvitella tapahtuvan, kun Venäjä hermostuu Suomen sotilaallisiin ratkaisuihin.
Immonen on kirjoittanut taidokkaan skenaarion siitä, miten sota puhkeaa ja etenee. Hän kuvaa mielenkiintoisella tavalla sotilaiden tuntoja. Jäin pohtimaan, soditaanko vielä tänäänkin metsissä vai tulisiko jostain niin iso pommi, että lähitaistelut ovat vain historiallisia muistoja.
Kirjan päähenkilöt ovat tavallisia ihmisiä, joihin on helppo samaistua. Heillä on ihan tavalliset perheet ongelmineen. Henkilöhahmot ovatkin kirjan vahvuus.
Romaanin ehdoton heikkous ovat sen lukuisat irralliset ja epäuskottavat tapahtumat, joilla ei ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä. Esimerkiksi metsässä kohdataan jostain syystä karhu, ja joku poika sattuu keskelle sota-aluetta pelastamaan päähenkilön hengen. Pojasta ei myöhemmin kuulla mitään.
Välillä kuvattaan turhan yksityiskohtaisesti juonen kannalta merkityksettömiä arkipäivän tapahtumia. Yllätyksiä romaanissa saa olla, mutta ne on onnistuessaan punottu juoneen mukaan niin, että lukija saa ihmetellä, miksei huomannut yhdistellä kaikkia vihjeitä toisiinsa. Tässä romaanissa tulee liikaa asioita puun takaa.
Mielenkiintoista kirjassa on sotatoimien kuvaus sekä puolustusvoimien tapa toimia ja tehdä päätöksiä. Immonen on turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri. Hänen puolustusvoimien tuntemus näkyy romaanissa, ja monet toimintatavat vaikuttavat aidoilta ja uskottavilta. Kirja sopiikin niille, jotka ovat kiinnostuneita turvallisuuspolitiikasta ja sotatoimista.