Harry Potter ja kirottu lapsi
Vannoutuneena Harry Potter -fanina odotin uutta kirjaa kuin kuuta nousevaa. Kirjassa on hypätty 19 vuoden päähän viimeisimmän osan tapahtumista. Kaikille keskeisillä hahmoilla: Harrylla, Ronilla ja Hermionella on perheet, ja alkusivulla he saattavat omia lapsiaan Tylypahkaan vievään junaan. Tapahtumat etenevät melko hitaanlaisesti, ja tarinan edetessä matkustetaan ajassa, koetaan paljon takaumia, nähdään runsaasti uusia hahmoja ja paljastetaan esimerkiksi Voldermortiin liittyvä suuri salaisuus.
Teos ei kunnioita edeltäviä Potter-julkaisuja hiukkaakaan, se oikeastaan häpäisee ne. Itse en ehkä asettanut tarpeeksi painoarvoa kirjan oikealle kirjoittajalle, vaan ajattelin tämän olevan taattua J.K.Rowling -laatua, vaikka oikeasti Rowling on ollut mukana vain alkuperäisen tarinan kirjoittajana. Vaikuttaa oikeastaan siltä, että hieman huijaamalla on pyritty saamaan aikaiseksi mahdollisimman myyvä teos, kun Rowlingin nimi on isketty isolla kanteen, vaikkei hänellä ole mitään osaa tämän kirjan sisältöön.
Harry Potter ja Kirottu lapsi vie pohjan monilta vanhoilta tapahtumilta ja hahmoilta, ja on erittäin sekava. Esimerkiksi ajankääntäjät tuhottiin kahdeksannessa kirjassa lopullisesti, nyt ne ovat palanneet ilman asian avaamista millään lailla. Osa uusista henkilöhahmoista on erittäin mielenkiintoisia, mutta myös näiden persoonallisuudet vaihtuvat ilman minkäänlaista selitystä. Selittämättömiä muutoksia ja tapahtumia kirjassa riittää muutenkin erittäin paljon. Ainakin itselleni välittyi sellainen olo, kuin käsikirjoituksen olisi kyhännyt kasaan henkilö, joka on perehtynyt Pottereiden historiaan varsin pintapuolisesti.
LISÄÄ JUTTUJA:
