Hanna Arvela: Tukholma-syndrooma
Raadollista menoa markkinointiosastolla
Hanna Arvelan esikoisromaanissa Tukholma-syndrooma seurataan suomalaisen tavaratalokonsernin markkinointiosaston Schattenreichin arkea. Romaanin nokkela nimi viittaa psykologiseen tilaan, jossa vangitut henkilöt alkavat suhtautua myötämielisesti vangitsijoihinsa. Arvelan romaanissa vangitsijoista julmin on kapitalistinen kulutusyhteiskunta, jota markkinointiosaston pomot palvelevat. Hierarkian alimmalla tasolla ovat työntekijät.
Vain tulos merkitsee
Schattenreichilla luovuudelle ei ole sijaa eikä vanhoja käytäntöjä sovi haastaa. ”On vain tulos”, kuuluu ydinarvo, joka on naulattu avokonttorin sisäänkäynnin yläpuolelle. Romaaninsa kautta Arvela pyrkii tuomaan esiin työelämän raadollisuuden ja hierarkkisuuden. Sarkastiset huomiot ovat paikoin oikein osuvia.
Mette siteeraa itseään: tee itsellesi niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän ja muille niin kuin haluaisit heille tehtävän. Esimerkiksi tämä hetki, minä teen sekä teille että itselleni niin kuin parhaaksi koen, eli tässä tapauksessa tuloksen.
Graafikko Piia luulee havainneensa yhteispäällikkö Metessä ”eettisyyden siemenen”, mutta joutuu pettymään. Arvelan romaanissa esimiehistä on vaikea löytää inhimillisyyttä. Työntekijät, joista osa kyynistyy ja osa ahdistuu, ovat vain pelinappuloita.
Kulutusyhteiskunta näyttäytyy Tukholma-syndroomassa kriittisessä valossa. Asiakkaiden älykkyyttä aliarvioiva mainonta, jota Schattenreich suoltaa, ei valitettavasti ole kaukana todellisuudesta. Kanta-asiakasohjelmia luomalla kuluttajat huiputetaan uskomaan, että he ovat arvokkaita.
Pysähdykset palkitsevat
Arvelan esikoisromaani on kuin Sikin Sokin -päivät, joita Schattella hiki hatussa suunnitellaan: tavaraa on paljon, mutta joukosta saattaa löytyä aarteita. Tukholma-syndrooma olisi kaivannut vielä yhden oikolukukierroksen. Kirjoitusvirheitä on kymmeniä.
Lukukokemus on miellyttävimmillään silloin, kun Arvela malttaa pysähtyä yhteen kohtaukseen. Yhteiskuntavastuuraportointia käsittelevä yllätyspalaveri pitää otteessaan. Keskustelua kanta-asiakkuusohjelman uudesta emperor-tasosta lukee huvittuneena.
Valitettavasti näitä pysähtymisiä tapahtuu harvoin. Kohtauksesta, henkilöhahmosta ja repliikistä toiseen siirrytään vauhdilla, jolloin kiinnittyminen tekstiin on vaikeaa. Liekö tarkoituksena painottaa sitä, että Schattenreichin kaltaisessa työyhteisössä yksilöt ovat koneiston kasvottomia osia ja yksikään hetki ei ole toista tärkeämpi?
Matka synnistä puhdistumiseen
Tukholma-syndrooman luvut on nimetty henkilöhahmojen mukaan. Ratkaisu tuntuu ajoittain väkinäiseltä, sillä luku ei välttämättä kerro hahmosta, jonka nimen se on saanut. Lukujen alkujen Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä poimitut lainaukset sen sijaan ovat toimivia. Alighierin runoelman ylevät aiheet, kuten synti ja yhteiskunnan moraalinen rappio, tukevat romaanin teemoja.
Loppua kohti romaani paranee ja rohkea loppuratkaisu tuottaa tyydytystä. Yleisen tulkinnan mukaan Dante Alighieri tekee runoelmassaan matkan synnistä puhdistumiseen. Arvelan romaanista hahmottuu samanlainen matka: nuori muodin ja kosmetiikan AD Jenna ei suostu alistumaan moraaliseen rappioon, jota Schattenreich edustaa.
LISÄÄ JUTTUJA:
