Caroline Kepnes: Sinä
Karmivaa stalkkausta
Caroline Kepnesin Sinä ei ole perinteinen poika tapaa tytön -ihmissuhdedraama, joka päättyy romanttiseen ja onnelliseen loppuun. Sen sijaan käsissä on psykologinen trilleri, omituinen rakkaustarinan ja jännärin hybridi, joka kiehtoo ja kuvottaa kaikessa karmeudessaan.
Kun Guinevere Beck astuu kirjakauppaan, New Yorkin East Villagessa, kassan takana olevan Joe Goldbergin kiinnostus herää heti. Joe on mennyttä miestä. Joe ja kirjailijaksi tähtäävä Beck löytävät nopeasti yhteisen sävelen. Joen on saatava tietää kaikki Beckistä. Nainen on pakko saada kiinnostumaan, luottamaan ja lopulta rakastamaan. Mitä se ikinä vaatiikaan. Ehkä murhan tai kaksi?
Stalkkausta vai rakkautta?
Jo ensimmäisessä luvussa Joen uteliaisuus ja kiinnostus Beckiä kohtaan on liian kiihkeää. Himoon sekoittuu rakkautta, joka alkaa pian muuttua vaaralliseksi. Joe ei halua mitään muuta kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Voimakas tarve purkautuu kierolla tavalla. Joe osaa kyllä perustella tekonsa ja ajatuksensa lukijalle varsin tarkasti ja uskottavasti. Tämä tekee Joesta pelottavan mutta omituisella tavalla karismaattisen hahmon.
Kepnes kuvaa tarkasti Joen pakonomaisen uppoutumisen Beckin elämään. Joe tarkkailee uhriaan, seuraa ja järjestää kohtaamisia, jotka vaikuttavat sattumalta. Hän saa Beckin puhelimen itselleen ja pääsee seuraamaan hänen viestinsä ja sähköpostinsa. Tietojen hankkiminen on helppoa, sillä Beckin Facebook-tili on julkinen, sijainti ja kulkureitit on selvitettävissä. Beck myös twiittaa pakkomielteisesti ihan kuin hän ei voisi olla olemassa, ellei ilmoita tekemisistään seuraajilleen. Joen ei ole vaikeaa pysyä naisen jäljillä.
Somen näkyvä rooli sitoo teoksen tiukasti nykypäivään ja saattaa aiheuttaa väristyksiä selkäpiissä. Mikä on oma rooli somessa? Mitä tuli viimeksi jaettua ja missä? Saisiko joku halutessaan jäljitettyä minut ja reittini? Millaisia sormenjälkiä minusta on bittiavaruudessa?
Karmiva ja kutkuttava
Sinä on viihdyttävä, karmaisevan hykerryttävä ja nautinnollinen lukukokemus. Erityisen onnistunut on teoksen omalaatuinen kerrontatyyli. Joe on kertoja, mutta lukija pakotetaan Beckin rooliin Joen kuvaillessa tapahtumia:
Hymyilet, sinua nolottaa olla kiltti tyttö, ja kyntesi ovat lakkaamattomat ja V-kaulainen neulepaitasi on beesinvärinen ja on mahdotonta tietää onko sinulla rintaliivit, mutta en usko että sinulla on.
Tyylikeino on haastava, mutta olet mukana kuumottavassa jännärissä.
Olisinko Beckin puolella, koska hän on kuitenkin uhri? Näin ei kuitenkaan ole. Joe ja Beck ovat kumpikin tavoiltaan rasittavia ja ikäviä ihmisiä. Joe on stalkkeri, omistushaluinen puskakyylä, joka inhoaa Beckin akateemisia, varakkaita ystäviä. Beck on narsistinen, vain omaa etuaan ajatteleva nainen. Hän esittää muuta kuin on ja pönkittää itsetuntoaan useiden seksikumppaneiden avulla. Seuraan tapahtumia ja hahmoja, symppaamatta kumpaakaan. Kysynkin, miten tällainen tarina voi loppua?
Jatkoa Sinälle on luvassa myöhemmin keväällä, jolloin jatko-osa Tosirakkaus (Hidden Bodies) ilmestyy. Odotellessa voi kyylätä kirjoihin perustuvan You-sarjan kaksi kautta Netflixistä.
LISÄÄ JUTTUJA:
