Oulun teatterin suuri näyttämö muuttuu kaivoskaupungiksi suurmusikaali Billy Elliotin ensi-illan myötä. Lavalle nousee ammattinäyttelijöiden lisäksi tanssijoita ja suuri joukko lapsia.
Billyn tarina on varmasti monelle tuttu. Kaivoskaupungissa lakkoillaan poliittisten päätösten myötä, mutta oikeastaan lapset eivät kunnolla edes ymmärrä mistä tässä Maggie Thatcherin vastustamisessa on kyse, vaan he elävät lakkoilun varjossa omaa lapsuuttaan.
Billy osuu sattumalta balettitunnille ja huomaa pian nauttivansa tanssista. Siitä alkaa hänen kamppailunsa kohti unelman saavuttamista, jossa häneen uskoo vain ankara balettiopettaja.
Billyn tarinassa on kyse unelmien seuraamisesta ja itsensä löytämisestä. Samalla kun perhe pitää kiinni konservatiivisista arvoista, ei pojan unelmalle tunnu olevan tilaa. Perheessä, tai oikeastaan koko yhteisössä, kukaan ei ole koskaan edes ajatellut, että Billy voisi valita jotain muuta kuin työn kaivostyöläisenä.
Tarina muistuttaakin meitä siitä, että omien unelmien seuraaminen on usein haastavaa, sillä vastaväitteitä ja ennakkoluuloja tulee vastaan. Kysyy valtavasti rohkeutta tehdä sitä mistä unelmoi.
Eivätkä asiat muutu helpoiksi edes silloin, kun isä vihdoin ymmärtää pojan unelman. Hän joutuu nimittäin vaikean valinnan eteen: pysyykö yhteisön mukana lakkorintamassa vai alkaako rikkuriksi palaten töihin tienaamaan, jotta voisi mahdollistaa pojan unelman toteutumisen.
Lapset loistavat esityksen pääosassa, ja se on upea ratkaisu. Ensimmäisellä puoliajalla korostuu Billyn kasvutarina, ja kaivoslaisten asiat jäävät taustalle. Billyn roolissa Aslak Kipinä onnistuu loistavasti. Hän vie esitystä eteenpäin vaivattoman oloisesti – laulut, tanssit ja näytteleminen sujuvat hienosti.
Billyn rinnalla nähdään usein hänen paras kaverinsa Michael, jonka roolissa Iivari Peltoniemi on upea. Tanssinopettajan tyttären Debbien roolissa Anniina Konttila tuo varsin menestyksekkäästi esille nuorten välistä jännitettä.
Lavalla nähdään poikkeuksellisen paljon esiintyjiä. Oulun seudulta tulevien lasten lisäksi musikaalissa esiintyy näyttelijöitä ja ammattitanssijoita. Huh, täytyy todeta, kun lavalle vyörytetään massiivinen joukko esiintyjiä. Esitys koostuu näytelmän lisäksi laulusta ja tanssista, joten pakostakin katsoja vain ihailee kuinka hyvin kaikki toimii keskenään. Voi todeta, että ohjaaja Heta Haanperä on tehnyt aivan loistavaa työtä.
Musikaalin esiintyjät muodostavat yhdessä hyvin toimivan kokonaisuuden, jossa vahvuuksien ja osaamisen kautta esitystä viedään eteenpäin. Ammattitanssijat erottuvat joukosta, ja etenkin aikuisen Billyn roolin esittäjä Jussi Suomalaisen tanssia on lumoava katsella. Hänen ja nuoren Billyn tanssi Joutsenlammen sävelin on yksi illan järisyttävimmistä kokemuksista.
Koska kyseessä on musikaali, mukana on toki myös orkesteri, jota ei tosin lavalla nähdä vaan se soittaa yleisöltä piilossa lavan alla. Elävä musiikki sen sijaan kuuluu ja tekee oman vaikuttavan osansa.
Lavastuksen haasteena on siirtyä kaupungin kaduilta Billyn kotiin ja balettitunnille. Enimmäkseen kohtauksissa ihmiset ovat suuressa roolissa ja lavastus on varsin pelkistettyä. Ainoastaan Billyn koti on lavastettu varsin runsaasti, ja siitä välittyykin intiimi kodin tunnelma.
Ensi-illassa yleisö nauroi paljon ja herkistyi Billyn laulaessa edesmenneestä äidistään. Katsojat villiintyivät taputtamaan useaan otteeseen etenkin massiivisten musiikki- ja tanssikohtausten myötä ja syystäkin, sillä tämä esitys on järisyttävän upea!
Musikaali tempaa mukaan omaan maailmaansa ja fiilis sen jälkeen on toiveikkaan riemukas. Meillä kaikilla on unelmia ja niitä on mahdollisuus saavuttaa!
Musikaalissa on kaksi miehitystä, jotka vuorottelevat esityksissä. Musikaali toteutetaan yhteistyössä JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen, Balettikoulu Sinikellon ja Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.
Esitykset jatkuvat Oulun teatterissa kevätkaudella toukokuulle saakka.