Annette Hess: Tulkki
Tietämättömyys loppuu ja vaikeneminen päättyy
Annette Hess on saksalainen nuori kirjailija. Hän tuli tunnetuksi tv-sarjasta Rakkautta Berliinin muurin varjossa. Tulkki on hänen esikoisromaaninsa, joka oli Saksan myydyimpiä teoksia julkaisuaikanaan. Teos on käännetty yli 20 kielelle.
Hess kirjoittaa Saksan kipeimmästä ja synkimmästä ajanjaksosta: kolmannen valtakunnan suorittamasta, järjestelmällisestä juutalaisten kansanmurhasta, mutta myös ihmisyydestä, lähihistoriasta ja menneisyyden vaikutuksesta sodan kaikille osapuolille, ennen kaikkea sodan jälkeiselle sukupolvelle.
Maailmansodan jälkeisen sukupolven tietämättömyys
Eva Bruhns on 24-vuotias frankfurtilainen nuori nainen, joka elää tyytyväisenä elämäänsä puolan kielen tulkkina. Evan perheeseen kuuluvat ravintolaa pyörittävät vanhemmat, sairaanhoitajana työskentelevä sisar Annegret, viaton pikkuveli sekä tuleva, varakas ja hyvästä perheestä oleva puoliso Jürgen.
Illallinen, jonka tarkoituksena on tutustuttaa Evan sulhanen perheelleen keskeytyy ikävästi, kun Eva kutsutaan kesken illallisen tulkkaamaan puolalaisen Josef Gaborin silminnäkijätodistusta. Eva ei ymmärrä kääntämäänsä, sillä Eva on tottunut tulkkaamaan talous- ja sopimusasioita vahingonkorvausneuvotteluissa.
Eva sanoi: Olen pahoillani, tulkkasin väärin. Sen pitää olla: Me löysimme suurimman osan vangeista kaasuun tukehtuneina.”
Tulkkaamisen jälkeen selviää, että alkamassa on oikeudenkäynti entisiä SS-miehiä vastaan. Eva palkataan oikeudenkäynnin puolan kielen tulkiksi, kun varsinainen tulkki ei pääse maahan. Eva saa neuvon opetella sotilaallisia termejä, toisin sanoen ilmauksia tavoille, joilla ihminen voidaan surmata.
Oikeudenkäynnissä Evalle ja monelle muulle avautuu perheiden, ystävien ja tuttavien lisäksi Saksan synkkä salaisuus. Oikeudenkäynti pakottaa pohtimaan syyllisyyttä, anteeksiantoa ja ihmisyyden rajoja sekä ihmisenä olemista.
Syytön!
Syytön!
Syyte on perusteeton!
Lähihistoriaa fiktiivisesti, kunnioittaen
Teoksen lähtökohtia ovat Euroopan historian kipukohdat, holokausti ja kansallissosialistisen rotuopin vaikutus yksilöihin. Hess on hyödyntänyt teoksessaan vuodesta 1963 vuoteen 1965 käytyjä Auschwitz-oikeudenkäynnin pöytäkirjoja, ja oikeudenkäynnissä kuultuja todistajalausuntoja.
Nürnbergin oikeudenkäyntien ajateltiin jäävän viimeisiksi. Vuosien 1963‒1965 oikeudenkäynneissä kuullut todistajalausunnot herättivät saksalaisissa kipeitä muistoja ja jopa suoranaista vihaa.
Lausunnot nostavat esiin sodassa ja keskitysleireireillä, erityisesti Auschwitz-Birkenaussa tapahtuneita kauheuksia. Oikeudenkäynnissä 1960-luvulla selvisi, että sodan jälkeistä sukupolvea vaivasi kollektiivinen tietämättömyys sodan tapahtumista.
Hess nostaa teoksessaan esiin vaikenemisen vaikutukset, länsimaiseen hyvinvointiin kääriytyneen Länsi-Saksan äkkiheräämisen menneisyyden kipupisteisiin sekä naisiin kohdistuvat odotukset naimisiinmenon jälkeen.
Teoksessa korostuvat Evan ja Jürgenin suhteen myötä ajan näkemykset työtätekevän naisen uramahdollisuuksien olemattomuudesta ja itsenäisyyden tavoittelusta, mikäli nainen haaveilee avioliiton solmimisesta.
Hess kuitenkin pidättäytyy luonnehtimasta teoksessaan saksalaisen mentaliteetin ja asennemaailman muuttumista oikeudenkäynnin myötä. Tämän vuoksi toisen maailmansodan jälkeen käydyn oikeudenkäynnin vaikutus jää olemattomaksi.
Sivuhahmojen kavalkadi peittää kirjailijan taidot
Kirjailija on lisännyt teokseensa sivuhahmojen arkipäiväisiä ongelmia sivujuoniksi, jotka ovat monimutkaisia ja vaatisivat oman tilan tullakseen käsitellyksi kokonaisuuksina. Useat sivujuonet omine ongelmineen vievät tilaa teoksen varsinaisesta teemasta. Esimerkiksi päähenkilön sisaren toimet sairaanhoitajana ja uuden, juutalaisen kollegan kipeät muistot ja kohtalo jäävät syvällisemmin käsittelemättä.
Liiallista hahmojen kautta käytävää kerrontaa sisältävä Tulkki onnistuu kuitenkin olemaan erinomainen toisen maailmansodan tapahtumia kuvaileva sekä lähihistoriallisia dokumentteja hyödyntävä kaunokirjallinen kokonaisuus ja ensiteos.
Hess on ennen kaikkea kunnioittanut holokaustin uhreja ‒ heitä, jotka kykenivät todistamaan, ja myös heitä, joita ei oikeudenkäynnissä kyetty kuulemaan. Kirjailijan vahvuus on ehdottomasti kyky kunnioittaa holokaustin uhreja ja heidän kohtaloitaan, kuvailemaan kärsimystä kauniisti ja siirtää lukija passiivisesta sivustakatsojan roolista aktiiviseen kuulijan rooliin.
Lohtua. He toivovat, että me lohdutamme heitä.”
LISÄÄ JUTTUJA:
