Aalto-keräilijä Pertti Männistön kokoelma on tutkimusmatka suomalaisen muotoilun historiaan. Helsingin Taidehallissa on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Männistön valtavasta yli tuhannen esineen Aalto-kokoelmasta lähes 500 Alvar Aallon ja Aino Aallon suunnittelemaa työtä. Aallot – Aino ja Alvar keräilijän silmin -näyttely on avoinna 10.9.–23.10.2022.
Nuori arkkitehti Aino Marsio aloitti työskentelyn Arkkitehtuuri- ja monumentaalitaiteen toimisto Alvar Aallossa 1924 Jyväskylässä. Alvar ja Aino avioituivat 1924 ja yhteistyö jatkui aina vuoteen 1949 saakka. Näyttelyssä nostetaan esille erityisesti Aino Aallon suunnittelua, sillä hänen työnsä eivät ole saaneet ansaitsemaansa huomiota.
Näyttely sisältää huonekalujen prototyyppejä, varhaisia versioita valaisimista, lasia ja Paimion parantolan alkuperäisiä kalusteita. Männistö on kerännyt erityisesti Aaltojen varhaistuotantoa vuosilta 1928–1965.
Alvar Aallolla oli luottokäsityöläisiä, jotka kokeilivat ja kehittivät työmenetelmiä. Esimerkiksi Valaistustyön johtaja ja metalliseppä, sähköasentaja Viljo Hirvonen valmisti valaisimien prototyyppejä ja valmiita valaisimia. Esillä on lähes 50 kattovalaisinta. Vuosien saatossa tapahtuneet muutokset näkyvät esimerkiksi ikonisessa Mehiläispesä-valaisimessa. Näyttelyssä on esillä myös harvinainen Saturnus-valaisin vuodelta 1928.
Männistön kokoelmassa on laaja otos huonekaluja: jakkaroita, nojatuoleja sekä lastenkalusteita. Aino Aalto suunnitteli lastenkalusteet, osin itse ja osin yhdessä Alvar Aallon kanssa. On arveltu, että kiinnostus lastenkalusteisiin liittyy hänen alkuperäiseen ammattihaaveeseensa, joka oli lastentarhanopettaja.
Näyttelyyn rakennetussa kotimiljöössä funktionalistiset ja selkeät muodot sekä harmoniset värit muodostavat kokonaisuuden. Huonekaluissa käytettiin jalopuuta 1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin. Tumma tiikki ja mahonki sekä vaaleammat tammi, jalava ja saarni näkyvät ajan pöydissä ja tuoleissa.
Alvar Aalto ja puuseppämestari Otto Korhonen kehittivät y-jalkaisen jakkaran. Se pohjatui heidän aiempaan keksintöönsä taivuttaa puuta. Y-jalassa kaksi L-jalkaa käännettiin toisiaan vasten ja ne yhdistettiin toisiinsa.
Monipuoliset ja kauniisti esille asetetut lasiesineet ovat astioita ja taidelasia 1930-luvulta. Aino Aalto suunniteli Bögenblick-lasisarjan 1936, ja se voitti samana vuonna arvostetun kultamitalin Milanon Triennaalissa. Lasisarja on hieman muutettuna nykyäänkin tuotannossa nimellä Aino Aalto.
Erityisen kaunis on sarjan metsänvihreä kannu, joka tuo värikylläisyydessään mieleen humisevat männyt. Näyttelyn kuraattorin, Eeva Holkerin yksi suosikki on Aino ja Alvar Aallon yhdessä suunnittelema Aallon kukka (pääkuvassa). Aallon kukka oli pariskunnan kilpailutyö vuoden 1939 New Yorkin maailmannäyttelyyn.
Kokoelman omistaja Pertti Männistö mietiskelee näyttelyn dokumentissa Aalto-dialogit: Keräilijän kammiossa, että esineillä on sielu. Katsellessaan Paimion kalusteita hän miettii, millaista elämää ne ovat nähneet – ketkä ovat lähteneet parantolasta terveinä ja ketkä ovat jääneet sille matkalleen.
Paimion parantolan kalusteet suunniteltiin vuosina 1929–1933. Turkismakuupusseilla varustetut lepotuolit valmistettiin ulkoilua varten, ja sylkykupit kertoivat sairauden tarinaa.
Parantolan sänkyä katsellessa mielikuvat lavitsalla makaavista hahmoista olivat läsnä. Antoiko kauneus ja inhimillisyyden kokemus sairastuneille toivoa? Millainen sanaton tunnelmaa niistä välittyi?
Näyttelyä voidaan pitää myös kannanottona pysyvyydelle: esineitä arvostetaan, kierrätetään ja säilytetään sukupolvelta toiselle. Huonekalut lähes sadan vuoden takaa ovat edelleen ajankohtaisia.
Vilkas ja eloisa puheensorina Taidehallin käytävillä kertoi näyttelyn herättämästä innostuksesta. Esineitä on sopiva määrä kerralla kokea ja mielenkiinto säilyy läpi näyttelyn.
Aallot – Aino ja Alvar keräilijän silmin Helsingin Taidehallissa 10.9.–23.10. 2022.