Haastattelu: Ville Vuorenmaa tekee taidetta, jotta elämä tuntuisi mielekkäältä
Historiaa huokuva Manillan tehdaskiinteistö sijaitsee Turussa Aurajoen itärannalla. Manilla kätkee sisäänsä kolme teatteria, valokuvastudioita, arkkitehtitoimistoja, luovien alojen pienyrityksiä ja taiteilijoiden työhuoneita. Yhdessä niistä työskentelee Ville Vuorenmaa.
Näyttelyyn valmistautuva Vuorenmaa on levittänyt valmiita ja keskeneräisiä teoksiaan esille ja tarjoaa teetä. Olemme vajaan kymmenen kuvataiteilijan jakamassa tilassa. Yksi nurkka kuuluu Vuorenmaalle ja hänen kollegalleen Lydia Toivaselle, joka ei ole nyt paikalla.
– Meillä on Lydian kanssa aika erilaiset työskentelyrytmit ilmeisesti, vaikka me ei sovita oikeastaan edes mitenkään, että kumpi käy milloinkin.
Vuorenmaa haaveilee omasta työtilasta vain hetkittäin. Taiteilijan työhön kuuluu aina tietty yksinäisyys ja oma työhuone saattaisi johtaa erakoitumiseen. Vuorenmaa eksyi kuvataiteen pariin yläasteikäisenä. Siitä on kiittäminen innostavaa opettajaa.
– Hän oli sellainen tyyppi, josta välittyi ajatus, että näillä tekemisillä on jotakin arvoa. Hän kannusti siihen, että sai tehdä jotakin omavalintaisia kuvia bändeistä, levynkansista tai jostain elokuvien hirviöistä.
”Valitettavasti”, 2016, akvarelli ja muste paperille, 85×75 cm.
Varsinaiset kuvataideopintonsa Lapualta kotoisin oleva Vuorenmaa aloitti Limingan taidekoulussa. Siellä sai tutustua maalaukseen, grafiikkaan, piirustukseen ja kuvanveistoon. Limingasta matka jatkui Lapin yliopistoon taidekasvatusta opiskelemaan.
– Mä ajattelin, että mulla täytyy varmaan olla joku varmempi ammatti. Ehkä mun vanhemmat myös mua siihen kannustivat. Mutta sitten mä tajusin siellä Rovaniemellä, etten halua opettajaksi ja olen vähän väärässä paikassa.
Vuorenmaa myöntää, että pedagogisista opinnoista ei ole jäänyt mieleen juuri mitään. Taidehistorian ja kuvataiteen kurssien hän toteaa olleen antoisia. Oikea paikka löytyi Turun Taideakatemiasta. Siellä annettiin mahdollisuus keskittyä omien ideoiden kehittelemiseen ja toteuttamiseen. Ympärillä oli samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Opettajilta sai rakentavaa palautetta.
– Vaikka ehkä silloin opiskeluaikana oli itsellä sellainen uho ja ahdistus ja auktoriteettikammoisuus välillä päällä, että jos piti tehdä joku tehtävä, ei missään nimessä halunnut tehdä sitä, vaan jotakin muuta.
Vuorenmaa pitää kuitenkin opiskeluaikaa opettavaisena. Merkittävintä oli huomata, ettei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä taidetta. Hiljalleen oma tekemisen tapa sai kasvaa. Omalla tavallaan Vuorenmaa haluaakin asiat tehdä.
Vuorenmaa työhuoneellaan. Kuvassa teos ”Even the prehistoric Cave People”, 2016, sekatekniikka, 71×90 cm.
– Mulla ei ole mitään sellaista yhtä esikuvaa, jollaiseksi haluaisin tulla. Kyllähän esimerkiksi varhaiset esikuvat kuvien tekemiseen tulivat sarjakuvista, heavyrocklevyjen kansista ja kauhuelokuvista. Yläasteella alkoi tutustumaan taidesuuntauksiin, kuten ekspressionismiin, pop-taiteeseen ja surrealismiin, joista kaikista löytyi jotain kiinnostavaa.
Samat asiat kiinnostavat edelleen. Innoittajat eivät löydy niinkään toisista taiteilijoista, pohtii Vuorenmaa. Tekemiseen saattaa innostaa vaikkapa koskettava elokuva tai kekseliäs televisiosarja.
Taide tuo mielenrauhaa
Paperirullien takaa kurkistava kitara paljastaa, että Vuorenmaa tekee myös musiikkia. Sur-rur-yhtye on ollut olemassa jo vuodesta 1996. Homevideo-kokoonpanolta on tulossa talvella toinen levy. Pelkkä väliviiva taas on sooloprojekti ja silloin tällöin duoprojekti yhdessä Jarno Alhon kanssa.
– Laulujen ja kuvien tekeminen ovat kaksi sellaista itselleni jotenkin tärkeää ja antoisalta tuntuvaa asiaa, pohtii Vuorenmaa.
Kuvataide ja musiikki ovat ajatuksissa jatkuvasti, mutta välillä toinen taidemuoto ottaa vallan. Näyttely on tulossa, joten syksy on mennyt kuvataiteen parissa. Vuorenmaa kertoo musiikin ja kuvien tekemisen vaativan aikaa ja keskittymistä. Parhaina hetkinä taiteen tekeminen tuo mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä Vuorenmaan elämään. Kun hän kokee tehneensä jotain onnistunutta, tulee tunne, että elämä ei mene hukkaan. Vuorenmaa kuvailee kuvan tai laulun tekemisen prosessia runollisesti:
– Niissä on jotakin sellaista outoa kiehtovuutta, joka uudestaan aina ajaa tekemään. Itselle se on aika terapeuttista myös, mitä se varmaan on suurimmalle osalle tekijöistä jossain määrin. Ajatukset selvenee tai kevenee, kun saa niitä jotenkin ulos itsestä.
Yksityiskohta teoksesta ”Masentunut kukka”, 2016, akvarelli paperille, 80×95 cm.
Tärkeintä Vuorenmaalle on tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. On kuitenkin hauskaa, jos joku muukin tykkää. Vuorenmaa toteaa taiteen olevan kommunikointia myös muiden ihmisten kanssa.
Taiteen tekemiseen liittyy klisee luomisen tuskasta. Silloin tällöin Vuorenmaatakin ahdistaa:
– Joskus on tilanteita, että on ahdistunut tai levoton olo ja yrittää parantaa sitä kirjoittamalla tai tekemällä jotakin kuvaa. Ei se aina onnistu, eikä sitä aina tavoita sellaista hyvää tekemisen tai käsittelemisen tapaa.
Kesällä maalaaminen oli tauolla. Kun oli aika aloittaa uudestaan, olo oli vaikea. Vuorenmaa esittelee maalausta, jota hän alkoi tehdä kesätauon jälkeen. Teos tuntui jo menetetyltä tapaukselta, mutta valmistui lopulta.
– Ei se ole paras työ tässä näiden joukossa, mutta kyllä siitä tuli ihan ok.
Vuorenmaa ei kuitenkaan ota paineita. On turha tehdä väkisin jotain, joka ei tunnu hyvältä. Toiset asiat kypsyvät mielessä hitaammin ja toiset nopeammin.
Vesivärien lumoissa
Suureen osaan tulevan näyttelyn kuvista Vuorenmaa on lisännyt tekstiä. Intohimot kuvien tekemiseen ja kirjoittamiseen yhdistyvät luontevasti.
– Se on jotenkin hauskan tuntuinen asia, että siihen kuvaan voi tehdä tekstillä vielä sellaisen toisen tason. Se voi ehkä kertoa jotakin lisää tai viitata joihinkin asioihin, eikä sen välttämättä tarvitse olla mikään selitys, että mikä tässä kuvassa on.
Vuorenmaa arvelee, että lapsuudessa alkanut kiinnostus sarjakuviin on osaltaan vaikuttanut kuvien estetiikkaan. On luonnollista, että kuvassa on mukana tekstiä. Vuorenmaa esittelee luonnoslehtiötään, johon hän on raapustanut sanoja, lauseita ja kuvia. Joskus kuva saattaa tulla mieleen itsestään.
– Se kuva ei ole aina kovin selkeä. Saatan nähdä mielessäni tilanteen, jossa on vaikka joku käsi vesisateessa, mutta siitä ei pysty tekemään heti täsmällistä kuvaa.
Muistiinpanojen tekeminen auttaa siinä, että kuvan voi kaivaa mielen sopukoista uudelleen esiin. Joskus idean työstäminen sujuu kuin leikki ja joskus se vaatii aikaa. Kaikki kuvat eivät lopulta onnistu tai tunnu itsestä hyviltä. Vuorenmaa toteaa, että se kuuluu asiaan.
”Graafinen suunnittelija”, 2016, akvarelli paperille, 85×105 cm.
Viime vuosina Vuorenmaa on tehnyt lähinnä vesivärimaalauksia. Vesiväreissä kiehtoo se, että ne ovat arvaamattomia. Ne sekoittuvat ja valuvat. Kuviin saattaa tulla asioita, joita niihin ei tarkoittanut tulevan.
– Sitten vaan annan niiden olla semmoisia, enkä jää loputtomasti hinkkaamaan. Tykkään siitä, että on tilaa sattumallekin.
Vuorenmaa esittelee teoksia, joissa vesiväriin on sekoitettu muita elementtejä. Yhdessä kuvassa on mustetta.
Sattumanvaraisuus kasvaa, sillä muste käyttäytyy eri tavalla kuin akvarelli. Tuloksena saattaa olla hauskoja yhdistelmiä.
Vuorenmaata miellyttää myös vesiväreillä tekemisen helppous. Alkuun pääsemiseen tarvitaan vain kevyt paperi, pensseli, värinappi ja vähän tilaa. Toisin on esimerkiksi pohjustamista ja kiilapuita vaativien kangaspohjien kanssa. Vuorenmaa kiirehtii lisäämään, että maalaamisessakin on oma viehätyksensä.
– Välillä tuntuu, että olisi hauska pitkästä aikaa maalata vaikka kankaalle. Se on vähän sellaista pitkäjänteisempää hommaa. Ehkä se tulee ajankohtaiseksi, kun oma pitkäjänteisyys tästä vähän kehittyy.
T-paita Pompeijissa
”T-paita Pompeijissa”, 2016, akvarelli paperille, 95×83 cm.
Viime keväänä Vuorenmaa toteutti haaveensa ja matkusti Italiaan. Tulevan näyttelyn teema syntyi siellä. Vuorenmaa esittelee akvarellia, johon on ikuistanut muistonsa Pompeijin raunioilta. Kuvassa on kaksi turistia. Toisella on yllään paita, jossa Vesuvius pyytää anteeksi Pompeijin kaupungilta.
– Se oli musta jotenkin hauska ja mieleenpainuva paita. Mietin, pitäisikö mun nyt kysyä, että voisinko ottaa kuvan. En kuitenkaan kehdannut. Ajattelin että ne pitää mua jonain epäilyttävänä tyyppinä.
Vuorenmaa otti esiin luonnoslehtiönsä ja tallensi näyn sinne. Yksi kerrallaan anteeksipyytämisen teemaan liittyviä kuvaideoita alkoi syntyä.
– Välillä olen epäillyt, että teema on tylsä ja liian masentava. Ehkä mä aina vähän liikaa epäilen kaikkia asioita tai olen jotenkin huolissani. Mutta sitten vaan lopulta luotin siihen, että kyllä tämä on hyvä.
Näyttelyyn on vielä kuukausi aikaa. Vuorenmaa esittelee paperista koottua taloa, jonka sisällä risteilee tekstiä. Talo ehtinee vielä valmistua, Vuorenmaa epäilee.
Näyttelyn alla
Kuukausi on kulunut ja B-gallerian seinät alkavat täyttyä värikkäistä akvarelleista. Paperitalokin roikkuu katosta. Vuorenmaa kertoo pitävänsä B-galleriasta ja erityisesti sen ruutukuvioisesta lattiasta. Galleria on sympaattinen ja siisti, mutta ei liian viilattu.
”Sorin talo”, 2016, akvarelli paperille ja liima, 40x60x70 cm.
Yksi teos lojuu lattialla. Se saa jäädä pois näyttelystä. Vuorenmaa kertoo, että ajatus kuvien ripustuksesta oli olemassa valmiina mielessä. Kuvat ovat selkeissä riveissä.
– Rytmiä voi luoda esimerkiksi värimaailman ja tekstin avulla. Tekstiä paljon sisältävän kuvan viereen kannattaa laittaa sellainen, jossa on vähän tekstiä. Ettei mene liian hengästyttäväksi.
Vielä on tehtävä teosluettelot ja tiedotepaperit ja hankittava vieraskirja, viiniä ja sipsejä. Avajaisiin on tulossa esiintymään Robert Ensio Niemistö, jota Vuorenmaa kuvailee nuoremmaksi biisintekijälahjakkuudeksi.
Ensi helmikuussa teokset matkustavat Helsingin Kalliossa sijaitsevaan Kalleriaan. Huhtikuussa on vuorossa HOI SIE -galleria Lappeenrannassa. Sinne Vuorenmaa suunnittelee tekevänsä kokoelmatyyppisen näyttelyn. Tulevaisuudensuunnitelmia riittää myös musiikin saralla. Homevideon levy alkaa valmistua ja Pelkkä väliviiva -albumi on suunnitteilla. B-galleriassa Vuorenmaan vesiväritaidetta voi ihailla joulukuun puoliväliin asti.
”Sorry Somehow”, 2016, akvarelli paperille, 90×110 cm.
”Kaikkiko rikki”, 2016, akvarelli paperille, 120×95 cm.
”Epäilyä Kummelitalossa”, 2016, akvarelli paperille, 85×100 cm.
Ville Vuorenmaan T-paita Pompeijissa -näyttely Turun B-galleriassa (Aninkaistenkatu 5) 11. joulukuuta asti.
LISÄÄ JUTTUJA:
