Koiteli elää

Koiteli elää ry:n talkooporukan voimin toteutettava festivaalitapahtuma oli loppuunmyyty jo hyvissä ajoin, joten meitä kiinnosti lähteä ihmettelemään, mikä oli sen suuren suosion syynä. Ylitettyämme Välisaaren ja Sahasaaren välisen sillan kohtasimme miellyttävän näyn: festarivieraat istuskelivat rennosti Koskilavan edessä Pave Maijasen soitellessa pelkistetyllä mies ja kitara -tyylillään. Aurinko pilkisteli pilvien raosta ja kaikkialta välittyi iloinen ja lämminhenkinen tunnelma.

Festariyleisö saapui Koitelin Sahasaareen kävelysiltaa pitkin.

Pave Maijasen keikalla aurinko vielä paistoi, ja yleisö pystyi istumaan rennosti lähellä lavaa.

Maijasen lopetellessa siirryimme seuraamaan Tunnelmatuvan pihamaalla olevan Klubilavan antia. Siellä jo aiemmin esiintynyttä Iina Palokangasta emme ehtineet nähdä, mutta seuraavana oli vuorossa oululainen ”letkeää elovena-poppia” soittava Juuni & Olkimaa -yhtye, joka olikin erittäin raikas ja uudenlainen kokemus. Nappasimme hieman myöhemmin laulaja Julia Vornasen haastatteluun, johon elovenatyttömäinen solisti-lauluntekijä osallistui mielellään. Hän kertoi perustaneensa yhtyeen vuonna 2010 saatuaan idean Hyvän mielen talolla pitämänsä taidenäyttelyn tiimoilta. Halusimme tietää, miten bändi oli päässyt esiintymään Koiteliin.

– Haimme tänne itse, nyt jo kolmatta kertaa. Helmikuussa tuli sitten tieto, että olemme tervetulleita esiintymään. Tänne oli satoja hakijoita, joten oli mahtavaa päästä mukaan.

Juuni & Olkimaan raikas ja maanläheinen elovenapop oli kuin luotu Koitelin mahtaviin maisemiin.

Juuni, oikealta nimeltään Julia Vornanen, pisti bändin pystyyn kuutisen vuotta sitten taidenäyttelynsä myötä.

Jo lapsesta asti Juuni-nimellä runoillut laulajatar haluaa tehdä erilaista musiikkia ja nostaa suomalaista folk-pop-musiikin profiilia. Kanadassa syntyneelle Julialle vapaaehtoistyö on tärkeää ja hän haluaisi esiintyä myös vanhuksille. Tiedustelimme bändin ideologiaa.

– Meille tärkeitä arvoja ovat luonnonläheisyys, suomalaisuus, ihmisrakkaus ja omaperäisyys.

Yllätysesiintyjä Jaska13 feattasi Juuni & Olkimaan kappaleessa Kymmenen varvasta.

Massasta erottuvaksi haluavan bändin keulahahmo halajaa levy-yhtiön listoille ja miksei myös ulkomaille. Demo ja musiikkivideoita onkin jo julkaistu. Tällä kertaa keikalla oli mukana vieraileva rap-artisti Jaska13, joka heitti omia riimejään Kymmenen varvasta -biisin lomaan.

Helliviä äänimaisemia ja tulisia makuelämyksiä

Kuuden maissa Koskilavan valtasivat Club for Five -yhtyeen jäsenet. Helsingissä vuonna 2000 perustettu a cappella -lauluyhtye loihti kesäiseen iltaan korvia helliviä äänimaisemia vaihdellen pääsolistia eri biiseissä. Etenkin basso Tuukka Haapaniemen möreä beatboxaus tutisutti koko aluetta ja varmasti jokaisen kroppaa. Keikan jälkeen kävimme tutustumassa Koitelin Tunnelmatupaan, joka oli muutettu festarimummolaksi. Sieltä sai ostaa muun muassa aivan kuin mummon leipomia pullia, lämmitellä kynttilöiden loimussa sekä neuloa Koiteli elää -kaulahuivia, joka luovutettaisiin myöhemmin jollekin esiintyneelle artistille. Harmi kun tupa oli niin pieni tällaiseen tapahtumaan.

Club for Fiven suosio perustuu yhtyeen superlahjakkuuksiin ja saumattomaan yhteistyöhön lavalla.

Valloittavat väritysseinät tarjosivat meditatiivisen ajanvietteen heti päälavan vieressä.

Välillä kävimme murkinalla toisessa alueen ravintoloista, Noodle bar 9:ssä. Valittavana olivat joko paistetut munanuudelit kanalla tai paistetut riisinuudelit tofulla. Ruoka oli hyvää, mutta toinen meistä poltti suunsa ollessaan liian rohkeana chilien kanssa. Festarivieraita ruokki myös oululaisravintola H2O, joka tarjoili kolmenlaisia annoksia. Alueella oli tarjolla sopivasti syötävää ja juotavaa, eikä mihinkään tarvinnut jonotella pitempiä aikoja. Paikalla oli myös Kiimingin SPR huolehtimassa mahdollisesta ensiavusta. Ruokailumme aikana Oulun suunnalta vyöryvät tummat pilvet kastelivat festariyleisön ja -alueen, mutta se ei tainnut kuitenkaan haitata tätä elämyshakuista juhlaporukkaa. Ohi menevästä sateesta selvittiin sadeviittojen ja iloisen mielen avulla.

Kahvila Tunnelmatuvan festarimummolassa sai käydä kutomassa yhteistä Koiteli elää -kaulaliinaa.

”Suomen kaunein festivaali” ei ollut pelkkä iskulause: jopa vessat olivat somasti koristeltuja.

Pienellä Klubilavalla esiintyivät myös tyttöbändi Mela sekä – noh, sanotaan se nyt sitten – poikabändi Sola. Oululaisen Melan ulosanti oli suoraa ja räväkkää, kunnon tyttöenergiaa! Laulajatar Emma Kurkinen kertoi uuden musavideon olevan tulollaan. Yhtyeeltä on jo ilmestynyt video kappaleesta Joka päivä. Folkahtavaa poppia esittävä bändi oli piristävä kokemus tummenevassa illassa. Viimeisenä Klubilavalla esiintyvä Sola oli myös miellyttävä tuttavuus. Levy-yhtiö Sound of Finlandin listoilla oleva Sola veti keikan antaumuksella solistinsa Heikki Tuomen johdolla. Bändiltä kuultiin jalan alle meneviä kappaleita, ja välillä Heikkikin hyppäsi yleisön sekaan jammailemaan. Solalta pyörii Youtubessa musiikkivideo Tänään. Keikan jälkeen Tunnelmatuvan pihamaa hiljeni, mutta siellä jatkui anniskelu ja vapaa oleilu.

Oululainen MELA poppasi ja folkkasi mielettömällä naisenergialla.

Keikkatauolle jäävän Solan ”nopeushumppa” oli vauhdikas päätös Klubilavan illalle.

Konkarit villitsivät yleisöä koskimaisemissa

Kahdeksalta Koskilavan räjäytti Anna Puu. Pirteä Anna totesi heti keikan alussa olevansa ”kauneimmalla keikkapaikalla ever”. Viimeisen kesäkeikkansa laululintunen esitti varmoin ottein ja villiten yleisön täydellisesti. Varttuneempaan ikään ehtinyt yleisö alkoi pikkuhiljaa muuttua riehakkaammaksi illan hämärtyessä. Tunnelma kohosi niin sanotusti taivaalle tunnettujen biisien, kuten Kolme pientä sanaa, Säännöt rakkaudelle ja Ota minut tällaisena kuin oon aikana. Aika pian Annan jälkeen Koskilavalle kapusi lahtelainen reggae-artisti Raappana. Persoonallisella äänellään lumoava Raappana jatkoi tanssahtelemaan innostuneen yleisön villitsemistä muun muassa kappaleellaan Chilii, jossa feattaa Sini Yasemin. Neitokainen ei ollut mukana keikalla, sillä Raappana esiintyi ainoastaan DJ:nsä kanssa. Tämänvuotisen festivaalin päätti J. Karjalainen. Ihmiset jaksoivat jorata hyväntuulisina loppuun saakka ”Liskomiehen” tahtiin. Illan päätteeksi Koitelista saattoi nousta kaupunkiin matkaavaan bussiin ja mennä jatkamaan fiilistelyä jatkoklubille Sport it! -baariin.

Anna Puun karismaan voi luottaa. Artistin yhteys yleisöön oli maaginen.

Mutta hei, kuka saikaan sen kaulahuivin? Festivaalituottaja Sirpa Eskola kertoi myöhemmin, ettei kaulahuivia saatu tällä kertaa valmiiksi, joten sen kutomista jatketaan ensi vuonna, sillä ”tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hyvältä”. Jo nyt aletaan valmistella tulevaa tapahtumaa ensi vuodelle. Myös lapsille järjestetään oma Koiteli elää -tapahtuma tulevana lauantaina.

Entäs mikä onkaan suuren suosion syy? Sirpa valottaa asiaa:

– Meillä on tietynlainen runko ja näkemys siitä minkä tyylistä ohjelmistoa haluamme rakentaa ja minkälaisia elämyksiä minäkin vuonna ihmisille tarjota. Meidän festivaalilla yhdistyy erityisellä tavalla luonto ja musiikki. Kun tämä kaikki tarjoillaan kävijöille siinä Koiteli elää -hengessä, jota haluamme vaalia ja rakentaa, niin festivaalikokemus on hyvin erityinen – erilainen kuin missään muualla. Tapahtuma on intiimi ja esiintyjät lähellä yleisöään.

No, syyhän olikin tosiaan jo ennalta arvattavissa: huikea luontokokemus Koitelinkoskella yhdistettynä laadukkaaseen musiikkitarjontaan. Pysähdyimme vielä silloilla ihastelemaan ympäri koskenrantaa ripoteltuja soihtuja. Ne loivat oman maagisen tunnelmansa pimeään yöhön kosken pauhatessa ja jatkaessa loputonta kulkuaan.

Illan pimetessä koskien rannat saivat tunnelmallisen valaistuksen.