Soup Troupe – Teatteriharrastus haastaa koettelemaan rajoja
Nunna, joka synnyttää lapsen. Kuoleman väistämättömyys. Teatteri on harrastus, joka avaa uusia maailmankuvia ja jossa voi revitellä omia rajojaan.
Teatteri on Suomessa tuhansien ja tuhansien mukaansa tempaava harrastus. Suomen harrastajateatteriliittoon kuuluu yli 570 teatteriryhmää ja jäsenjärjestöjen kautta vielä 260 ryhmää. Todellinen harrastajateatterien määrä on kuitenkin paljon suurempi, koska kaikki teatteriryhmät eivät kuulu liittoon. Kesäisin erityisesti maaseudulla pulpahtelee esiin kesäteattereita. Tämän lisäksi Suomessa järjestetään muun muassa työväenopistoissa lukuisia eri teatteriin ja vaikka improvisaatioon liittyviä kursseja. Harrastajat voivat keskittyä oman mielenkiintonsa mukaan teatterin eri osa-alueisiin, kuten näyttelemiseen, ohjaamiseen, lavastamiseen ja puvustamiseen.
Erna Bodström on yksi Soup Troupe -teatteriryhmän perustajajäsenistä. Soup Troupe on neljän hengen kaveriporukan muodostama englanninkielisiä näytelmiä esittävä ryhmä. Ensimmäinen näytelmä esitettiin viime helmikuussa ja kokoonpanon toinen näytelmä, Agnes of God, saa ensi-iltansa marraskuun lopulla 28. päivä Höyhentämössä, Helsingissä.
– Tapasimme toisessa englanninkielisessä teatteriryhmässä. Monet näytelmät keskittyvät miesten merkittäviin rooleihin. Halusimme mielenkiintoisempia rooleja naisina, nimenomaan vahvoja naishahmoja tai ehkä monisärmäinen olisi parempi sana.
Näihin monisärmäisiin naishahmoihin perustuvia näytelmiä löytyy, kunhan vain jaksaa etsiä. Internet on tässä tarpeellinen apuväline. Ryhmällä on kuitenkin ollut myös mielessä kirjoittaa jossain vaiheessa omia näytelmiä, koska yhdellä ryhmän jäsenellä on kokemustakin tästä.
– Mielenkiintoisia näytelmiä löytyy, mutta joudumme lukemaan kymmeniä näytelmiä löytääksemme sopivan. Useat vahvoja naisia esittävät näytelmät keskittyvät hyvin naisspesifeihin aiheisiin, kuten raiskaukseen tai äitiyteen. Muita näytelmiä on vähän.
Soup Troupen kaikki jäsenet ovatkin naisia. Ryhmän pienuus voi myös olla etu, koska näin jokainen pääsee valmistelemaan näytöksiä monipuolisesti.
– Teemme kaiken itse. Yksi näyttelijä otti puvustuksen hoitaakseen. Joitakin pukuja on lainattu muilta englanninkielisiltä ryhmiltä ja osa on ostettu kirppareilta. Meillä kaikilla on pitkä tausta harrastajateatterissa, joten vastuuta on helppo jakaa.
Ryhmätyötaitoja ja heittäytymistä
Agnes of God
Täysin harrastajista koostuvien teatteriryhmien lisäksi harrastajaryhmä voi olla ammattilaisen vetämä. Myös Erna aloitti näyttelemisen tällaisessa ryhmässä.
– Aloitin näyttelemisen teininä Mikkelin nuorisoteatterissa. Tämän jälkeen näyttelin Italiassa kansainvälisessä harrastajateatterissa. Välillä on ollut taukoa, mutta sitten on taas löytynyt uusi ryhmä.
Näytteleminen antaa paljon harrastuksena ja samalla oppii muualla tarvittavia taitoja. Se myös tuo vastapainoa usein hektiseen työelämään.
– Harjoituksissa ei voi ajatella työtä tai muuta. On oltava läsnä sataprosenttisesti. Tietenkin se on myös kivaa ja on mielenkiintoista yrittää samastua toisiin ja rakentaa hahmoa ja tehdä yhdessä ryhmän kanssa.
– Näyttelemisen kautta olen oppinut heittäytymään, päästämään irti pahimmasta kontrolloimisen tarpeesta. Olen oppinut ryhmätyötaitoja sekä palautteen ottamista ja antamista. Näyttelemällä oppii taitoja, joista on hyötyä muutenkin.
Nunnan psyyke
Agnes of God
Englanniksi näytteleviä ryhmiä on Helsingin seudulla puolisen kymmentä. Kansainvälinen tausta selittää, miksi Soup Troupe päätyi näyttelemään englanniksi.
– Kaksi ryhmämme jäsenistä ei puhu suomea äidinkielenään. Lisäksi englanti oli luonnollinen valinta, koska tapasimme kansainvälisessä teatteriryhmässä ja englanti vakiintui yhteiseksi kieleksi.
Soup Troupen uusin näytelmä, Agnes of God, käsittelee uskoa ja psykologisia teemoja. Tarina perustuu tositapahtumiin, vaikka onkin dramatisoitu versio oikeasta elämästä. Näytelmässä nunnaluostarista löydetään kuollut vastasyntynyt vauva, jonka yksi nunnista, Agnes, on synnyttänyt. Erna näyttelee Agnesia, joten rooliin valmistautuminen vaati nunnien sielunmaiseman sisäistämistä.
– Olen lukenut pyhästä Agnesista. Nunnat valitsevat omat nimensä ja koska roolihahmoni on valinnut Agnesin nimekseen se on hänelle selvästi tärkeä pyhimys. Olen myös lukenut yhden nunnan elämäkerran. Olen valmistautunut rooliin myös keskustelemalla ryhmän kesken siitä, minkälaisia hahmot ovat. Lisäksi ohjaajalla on oma näkemys, jota pyrin toteuttamaan. Tällä kertaa näytelmä kertoo paljon taustoista. Edellisessä Soup Troupen näytelmässä taustat piti luoda itse etsimällä käsikirjoituksesta vihjeitä; Miten roolihahmo reagoi asioihin? Miksi hahmo on sellainen kuin on? Minkälainen perhetausta hahmolla on? Minkälainen yhteiskunnallinen tilanne on? Taustan luominen on tärkeää itselle, jotta hahmosta ei tulisi lättänä.
– Tällä kertaa olen perehtynyt siihen minkälaista on nunnaksi kouluttautuminen. Vaikka en voi tietää minkälaista oikeasti on olla nunna, yritän olla esittämättä väärin. Tiesin aikaisemmin jonkun verran katolilaisesta uskosta. Tärkeämpää on kuitenkin ollut keskittyä nunnana olemisen kokemukseen, koska katolilaisuus on omalle hahmolle ainut ja itsestään selvä uskonto.
”Ei Brandoniksi Brandonin paikalle”
Agnes of God
Kuten ammattimaisen teatterin myös harrastajateatterin ytimessä on tehdä hyvää teatteria. Omassa teatteriryhmässä voi valita itselle mielenkiintoisia teemoja näytelmien aiheeksi ja vaikuttaa koko lopputulokseen, koska pienessä ryhmässä pääsee myös kehittämään puvustajan, maskeeraajan ja lavastajan taitojaan.
– Hyvä teatteri on ajatuksia ja tunteita herättävää. Itse tykkään musikaaleista. Vaikka musikaalit mielletään usein kevyiksi ja viihteellisiksi, on paljon musikaaleja, joissa on taustalla vakaviakin teemoja. Mielestäni on tärkeää herättää jotain tuntemuksia ja ajatuksia. Tietysti jo pelkästään se, että on hyvä mieli, kun tulee ulos teatterisalista, riittää.
– Meille on kuitenkin tärkeää ottaa yhteiskunnallisesti kantaa ja käsitellä yhteiskunnallisia aiheita, koska parilla ryhmämme jäsenellä on yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tausta.
Harrastajateatterien merkitystä Suomessa ei tule väheksyä, sillä ammattiteatteri ammentaa jatkuvasti vaikutteita harrastajateatterin puolelta. Erityisesti ylioppilasteattereissa, mutta myös pienemmissä ryhmissä, tehdään kokeiluja, jotka heijastuvat ammattiteattereihinkin.
Harrastajateatterin ja ammattimaisen teatterin suurin ero onkin ehkä asenteessa, vaikka harrastajateatterissakin voidaan pyrkiä kunnianhimoiseen lopputulokseen. Rentous ja omaehtoisuus onkin syytä säilyttää kunnianhimon rinnalla Ernan mukaan.
– Olemme kunnianhimoisia. Olemme kaikki kokeneita näyttelijöitä ja meillä kaikilla on omat tekniikkamme. Kaikki tuovat omat tietonsa ja taitonsa ryhmään. Näytteleminen on kuitenkin vain harrastus meille, joten pitää säilyttää tietty keveys. Jos tähtää ammattimaiseen näyttelemiseen, aina ei voi olla kivaa, mutta minun tarkoitukseni ei ole tulla Brandoniksi Marlon Brandonin paikalle.
LISÄÄ JUTTUJA:
