Aleister Crowley: Wandering the Waste
Aleister Crowley on varmasti hahmo, josta lähes jokaisella on jonkinlainen mielipide. Piti häntä sitten minkälaisessa arvossa tahansa, joutuu suurin osa kriitikoistakin varmasti myöntämään, että hänen elämänsä on ollut äärimmäisen mielenkiintoinen. Miehestä on kirjoitettu paljon, myös hänen omien kirjoitustensa lisäksi, ja monta biografiaa on täyttynyt viittauksilla tähän erikoiseen hahmoon. Nyt on kuitenkin nähnyt päivänvalon, ainakin omaan tietämykseeni tukeutuen, ensimmäinen sarjakuvamuodossa julkaistu Crowleyta käsittelevä teos.
Nimestä sekä ennakkomaininnoista päätellen käsitin albumin käsittelevän pääasiassa herran ekskursiota Algerian aavikolle erään V. Neuburgin kanssa kutsuakseen John Deen & Edward Kelleyn tutuksi tekemän eenokilaisen magian esittelemää kolmeakymmentä aetheria. Lukiessani edemmäksi tämä paljastui kuitenkin puutteelliseksi väittämäksi. Olin sinänsä hyvässä asemassa tarinankerrontaa ajatellen, sillä olin juuri hiljattain lukenut R. Kaczynskin kirjoittaman Crowley-biografian Perdurabo: The life of Aleister Crowley. Hänen elämänsä tapahtumat olivat siis tuoreessa muistissani. Mainittu kirjoittaja on myös, ei ehkä niinkään yllättävästi, kirjoittanut esipuheen kyseessä olevaan albumiin.
Tarina alkaa Hastingsin maisemista 1940-luvun lopulta, jossa jo ikääntynyt Crowley vietti vanhuuden päiviään. Eräänä päivänä hänen ovensa taakse ilmestyy nuori kirjailija, kovin kiinnostuneena hänen nuoruusvuosistaan. Lyhyen dialogin jälkeen vanhus suostuu haastateltavaksi ja tarina voi alkaa. Albumissa käydään varsin systemaattisesti läpi Crowleyn elämää, hänen lapsuudestaan lähtien. Tarina sivuaa myös yllämainittua episodia, mutta loppujen lopuksi se on vain pieni osa isompaa kokonaisuutta.
Mielestäni käsikirjottaja ja kuvittaja ovat onnistuneet hyvin avaamaan tarinaa niin symbolisesti kuin tarinankerronnan puoleltakin. Mieleeni hiipi kuitenkin kysymys siitä miten hyvin lukija, joka ei tunne päähenkilön elämäntarinaa lainkaan etukäteen pysyisi kärryillä tässä hyvin rönsyilevässä juonessa. Asiaa onneksi kuitenkin helpottaa albumin loppupuolelta löytyvä tekstimuotoinen selvitys jokaisesta piirretystä sivusta erikseen ja siitä mitä niissä tapahtuu. Tosin, vaikka tämä toki tarjoaa selventävän elementin, se myös samalla hieman pirstaloi sitä mystiikan verhoa, johon koko tarina on verhottu.
Mitenpä sitten visuaalinen puoli? Oma lahjakkuuteni on aina suuntautunut huomattavasti vahvemmin musiikilliseen sfääriin, mutta sarjakuvien laaja-alaisena kuluttajana on minulla toki omat mieltymykseni. En kuitenkaan ota varsinaisesti tässä kantaa piirrustusteknisiin seikkoihin. Ensinäkemältä piirrostyyli ei miellyttänyt silmääni juuri lainkaan. Se oli tyyliltään hyvin suttuinen ja rajaton, samalla tavoin kuin esimerkiksi 30 days of night -albumeissa, joita on tehtaillut Niles & Templesmith kaksikko. Ajan mittaan aloin kuitenkin tottua tähän ilmaisutyyliin ja varsinkin päähenkilö, vaikka ei varsinaisesti kovin paljoa muistuttanutkaan esikuvaansa, alkoi muuttua entistä sympaattisemmaksi. Varsinkin albumin lopun entistä abstraktimmaksi muuntautuva symbolinen maailma vetosi vaikuttavuudellaan.
Loppukaneettina on mainittava, että epäilevistä ensivaikutelmistani huolimatta täytyy myöntää, että olin varsin tyytyväinen saatuani albumin luettua ja tulen vielä varmasti palaamaan sen pariin useamman kerran. Tämä on yleisesti ottaen mielestäni hyvän painotuotteen merkki. Voin suositella teosta lämpimästi kaikille joko päähenkilöstä, mystiikasta tai vain marginaalista aihepiiriä hyödyntävästä sarjakuvasta kiinnostuneille.
”An incredible journey awaits, and I hope you enjoy the album.”
-Richard Kaczynski, esipuheen kirjoittaja.
LISÄÄ JUTTUJA:
