Fork – a cappellan kauhukakarat toivat X-kiertueensa Ouluun
Oulun Madetojan salissa koettiin upea show lauantaina 9. huhtikuuta. A cappellan pahikseksi kutsuttu kokoonpano on rokkia, diskoa, huumoria, tanssia ja valoja. Highway to Hell ja Chandelier, Autiotalo ja Viva la Vida kuultiin samalla keikalla. Show on hämmästyttävän monipuolinen kokonaisuus ammattitaitoa, ilman pienintäkään pingotusta.
Lähtökohta on hauska. Neljä hyvännäköistä suomenruotsalaista tulee Ouluun – pohjolan Valkea-kauppakeskuksen omaan kaupunkiin ja vetää häpeilemättömällä otteella suurta showta – vieläpä samaan aikaan, kun Kärpät pelaa! Väkeä ei ihan riittänyt täyttämään noin 800 paikkaista konserttisalia, mutta Fork järjesti hyvät bileet. Oulussa ensimmäistä kertaa vieraillut lauluyhtye, on vielä näillä korkeuksilla tuntematon. Euroopassa Fork täyttää konserttisaleja ja on esiintynyt Wacken Open Air -festareilla, maailman suurimmassa heavy rock -tapahtumassa. Lyhyt esittely on paikallaan. Kaikki laulavat upeasti ja ovat porukan pomoja, joten en mainitse sitä erikseen.
Mia Hafrén on upea ilmestys. Pitkä, tumma ja hoikka nainen osaa liikkua ja käyttää vartaloaan viehkosti korkeissa koroissaan. Mia on koulutukseltaan näyttelijä ja hän vastaa pääosin koreografioista. Jonte Ramstenilla on myös teatteritausta. Jonte huolehtii yleisön hauskuuttamisesta tuhmilla jutuillaan. Karper Ramström särkee kuulemma sydämet pelkällä olemuksellaan. Kasper on taustaltaan poliisi, ja Forkissa hän huolehtii rumpuäänistä. Anna Asunnalla on porukasta ainoana laulajakoulutusta. Pieni vaalea neito sai kylmiä väreitä aikaan tulkinnallaan Chandelieristä.
Ranskalainen ääniteknikko Gregory Maisse on luonut Fork-soundin, jossa ihmisäänillä tehdään ihmeitä – hevikitaraa, bassoa ja rumpuja. Valosuunnittelija Tobias Lönnqvist taikoo kattavasta valoarsenaalista melkoista visuaalista ilotulitusta. Välillä tuntui, että olen Euroviisuissa.
Nämä elementit kun yhdistetään saumattomaksi kokonaisuudeksi voidaan puhua erityisestä Fork-kokemuksesta. Nelikosta jokainen on tähti, eikä häpeä näyttää sitä. Kusipäisestä diivailusta ei ole kuitenkaan kyse. Huumori, hyväntahtoisuus ja itseironia tuovat kokoonpanon lähelle yleisöä. Itseironia on vaativa laji, joka ei yleensä onnistu – luulen, että pitää tietää olevansa oikeasti hyvä, ennen kuin voi luontevasti vitsailla olemuksestaan. Oululainen yleisökin sai kommentteja ja yhdessä nauraminen on luonnollisesti vapauttavaa.
Show kesti väliaikoineen liki kaksi ja puoli tuntia. Kaikki biisit olivat tuttuja. Viimeistään Pharrell Williamssin Happy svengasi yleisön puolelleen. Hittejä sateli eri vuosikymmeniltä. Smooth Criminal, Always on the Run, Sata salamaa ja Cotton Eye Joe saivat omat tulkintansa koreografioineen.
Loppua kohti yleisö taputti ja osoitti suosiotaan pariinkin kertaan seisaaltaan. Encoren ensimmäinen biisi oli minulle keikan kohokohta. Porukka oli vaihtanut rockimpaa päälle ja veti Led Zeppelinin Kashmirin. Jotenkin he saivat aikaan valtavat vallit ja kunnon rock-meiningin.
Fork lauloi hienosti, näytti upealta ja Madetojan salin akustiikka oli vertaansa vailla. X-kiertue jatkuu seuraavaksi Ranskassa, Saksassa ja Italiassa. Fork lupasi yleisölle tulla Ouluun uudestaan. Uskallan ennustaa, että silloin on sali täynnä viimeistä penkkiä myöten.
https://youtu.be/ucF70FwjHP4&w
Fork ei käytä soittimia tai taustanauhoja
LISÄÄ JUTTUJA:
