Benjamin Ferencz: Viimeiset sanat
Päätä olla hyvä
Viimeiset sanat vie matkalle Benjamin Ferenczin elämään 1920–2023 ja antaa samalla ainutlaatuisen katsauksen 1900-luvun merkittävimpiin tapahtumiin hänen kokemuksiensa kautta. Ennen kaikkea teos kuitenkin kertoo mitä voimme oppia näistä tapahtumista.
Benjaminin perhe muutti Transsilvaniasta Yhdysvaltoihin Benjaminin ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Vanhemmat eivät osanneet kieltä, mutta isälle avautui talonmiehen paikka New Yorkin Hell´s Kichenistä ja perhe sai asua talon kellarissa.
Kasvupaikka oli karu. Benjamin joutui jo nuorena pohtimaan, halusiko hän olla rikosten vai oikeudenmukaisuuden puolella.
Benjamin aloitti koulun 8-vuotiaana, ja hänen lahjakkuutensa huomattiin pian. Hän pääsi aikanaan opiskelemaan City Collegeen ja sai hieman myöhemmin stipendin Harvardin lakiosastolle.
Hän erottautui varsin selvästi varakkaiden opiskelijoiden joukosta eikä koskaan kokenut kuuluvansa porukkaan. Siellä hän ymmärsi, että voi pärjätä elämässä vain osaamisellaan ja tiedoillaan.
Benjamin oli mukana monissa 1900-luvun mullistuksissa, kuten Normandian maihinnousussa ja useiden keskitysleirien vapauttamisessa. Lopulta hän toimi pääsyyttäjänä natsi-oikeudenkäynnissä Nürnbergin sotatuomioistuimessa.
Kirja ei ole varsinaisesti elämäkerta. Kyse ei ole niinkään historian tapahtumista vaan siitä, mitä ne opettivat Benjaminille ja mitä hän haluaa meidän niistä oppivan.
Kirja täynnä elämänviisauksia
Benjaminilta voi oppia ennen kaikkea päättäväisyyden ja kovan työn merkityksen. Hän ei kaihtanut riskejä ja vaivannäköä. Hän sai esimerkiksi luvan toimia syyttäjänä Nurburgin oikeudenkäynnissä vain, jos hankkisi todisteet natsihallintoa vastaan.
Hän kävi itse kaivamassa joukkohautoja löytääkseen todisteita. Kirjassa hän tuo lukuisilla esimerkeillä esille, etteivät asiat ole aina helppoja, mutta jos haluaa saavuttaa jotain, sen eteen pitää tehdä kovasti töitä.
Jokainen kirjan yhdeksästä luvusta käsittelee yhtä aihetta ja antaa siihen elämänohjeita. Teoksessa puhutaan esimerkiksi unelmista, koulutuksesta ja olosuhteista. Erilaisia elämänviisauksia, näkökantoja ja ohjeita tulee läkähdyttävän paljon.
Kirja julkaistiin vuonna 2020 Benjaminin ollessa 100-vuotias. Teos jättää myös paljon kysymyksiä hänen elämänvaiheistaan. Hän esimerkiksi viittaa perheeseensä, vaikka heistä ei kirjassa puhuta.
Monet esimerkit ovat 1900-luvun alkupuoliskolta, ja hänen elämänsä viimeisten vuosikymmenten tapahtumat jäävät piiloon. Kirja tarjoaa kuitenkin vihjeitä siitä, että hän on ollut mukana monessa merkittävässä tapahtumassa myös myöhempinä vuosina.
Kirjan lukee helposti yhdeltä istumalta, mutta suosittelen lukemaan sitä paljon hitaammin – oikeastaan vain yhden luvun kerrallaan, jotta sen sanomalle jää tarpeeksi aikaa. Lopulta kaikki tiivistyy ajatukseen: miten elää elämää, josta olla ylpeä.
LISÄÄ JUTTUJA:
