Qstock 2022 – puolen Suomen festivaali

Kuiskeen festaritoimitus vieraili Oulun Qstock -festivaaleilla 29.–30. heinäkuuta. Yksin ei tarvinnut juhlia, sillä kahden päivän aikana kävijöitä oli noin 40 000. Pohjoisen Suomen suurin festivaali myytiin jo yhdeksättä kertaa peräjälkeen loppuun.

Lähdimme selvittämään, missä piilee juhlien menestyksen salaisuus ja kuka vetää parhaan keikan.

Vain pari harmaata hiusta

Festivaalipaikka Raatissa ja Kuusisaaressa on hieno. Järjestelyt on hiottu vuosien varrella toimiviksi, mitä nyt pientä narinaa pitkistä jonoista kuuluu aina. Ohjelmistossa on jokaiselle jotakin, myös raskaamman musiikin ystäville.

Nämä eivät yksin selitä suosiota, etenkään koronahysterian jälkeisenä vaikeana aikana. Bändikattauskin on näin isoille festareille vaatimaton, ja raskaimman räimeen ystäville on tänä kesänä Oulussa tarjontaa.

Amorphis pääsi lyhyellä varoitusajalla paikalle Limp Bizkitin peruttua.

Kuluvana kesänä festivaalijärjestäjillä on ollut ongelmia. Ihmiset eivät ostaneet ennakkolippuja ja tapahtumia jouduttiin perumaan. Jonot ja ruuhkat olivat jossain kestämättömät, lava ei kestänyt esiintyjiä tai juomat loppuivat kesken. Artistit peruivat esiintymisiä viime hetkellä.

Qstockissakin pääesiintyjäksi kiinnitetty Limp Bizkit joutui perumaan keikkansa, mutta tämä ei aiheuttanut järjestäjille kuin pari harmaata hiusta. Lauantain lippuja palautettiin vain viitisenkymmentä, ja ne menivät saman tien kaupaksi.

Kaverit ja tunnelma tekevät juhlat

Takavuosina Qstockin pääesiintyjinä on nähty muun muassa Marilyn Manson ja Alice Cooper sekä The Offspring ja Thirty Seconds to Mars.

Tämän vuoden ohjelma koostui pääosin kotimaisista kärkinimistä. Perjantaina illan kruunasi Haloo Helsinki! ja lauantaina Antti Tuisku. Molemmat keräsivät ihmiset suuren katsomon perälle asti yltäväksi – tiiviiksi eläväksi ja hengittäväksi organismiksi. Tuiskun aikana ei väliin sopinut millään, joten uskaltaa sanoa, että pääesiintyjän saappaat täytettiin.

Konsepti on järjestäjän kannalta mahtava. Miksi palkata maailmantähtiä, jos JVG saa festarikansan hurmioon pääesiintyjänä, kuten viime vuonna? Jos Limb Bizkitin korvaaminen Amorphiksella ei vaikuta myyntiin, miksi vaivautua?

Hämmentävää. On tehtävä gallup: Miksi tulit Qstockiin?

Jotakuta harmittaa vähän Limp Bizkitin peruutus, mutta useimmille asialla ei ole väliä. Vastaukset voisi yhdistää ja tiivistää näin: “On ihana nähdä vanhoja kavereita ja tavata uusia. Kaverit ja se fiilis koko tapahtumassa on se juttu. Jos on hyviä keikkoja, niin se on aina plussaa.”

Kuiskeen festaritoimitus kierteli kukkaseppeleeltä toiselle ja keikalta keikalle. Qstockin tunnelma on aina pirteä – ehkäpä nuoren yleisön takia.

JVG, Sanni, Antti Tuisku, Vesala ja Haloo Helsinki! ovat vuosi toisensa jälkeen yleisön suosikkeja. Villeimmät teinivuodet ovat kuitenkin jo takana ja kaipasimme jotakin muuta, vaikka Vesalan keikka oli kyllä yksi juhlien parhaista.

Vesala. Aikuisten ja lapsuuden sankari, tyttö joka soittaa kitaraa.

Hieno keikkakokemus syntyy, kun tähdet ovat kohdallaan. Joskus riittää, jos kaunis olento tanssii vierelläsi, katsoo silmiin ja hymyilee. Joskus fiilis kuljettaa sinne, missä sedät näyttävät miten vedetään.

Kotimainen rap-legenda Paleface sekä valtakunnan tykeimmät rock-artistit Olavi Uusivirta ja Ursus Factory iskivät tällä kertaa suurimmalla voimalla paatuneeseen sieluun. Erikseen ei kai tarvitse mainita, että pitää olla niitä hyviä biisejä. Villikään riekkuminen ja energia ei tunnu miltään, jos musiikki ei kosketa.

Paleface ja Räjähtävä Nyrkki – Shangri-La elää

Palefacen keikan alussa meno on vaisua. Yleisö ei ole löytänyt paikalle, ja röyhkeä olisi voinut kävellä suoraan eturiviin. Onko Qstock väärä paikka kantaa ottavalle räpille? Pian kuitenkin alkaa tapahtua. Maestro tokaisee, että “Helsinki Shangri-Lan biisejähän te olette tulleet kuulemaan”, ja saman tien on bileet.

Paleface lupasi, että pian on tulossa uutta musiikkia.

Hittialbumin julkaisusta on kulunut jo kaksitoista vuotta, mutta biisit ihastuttavat edelleen. Festarisetit ovat aina parhaimmillaan, kun soitetaan ne suosituimmat ja menevimmät hitit.

Yleisö osaa albumin sanat kannesta kanteen, ja niitä sanoja on paljon. Palefacen sanoma on tiukkaa asiaa, ei räpin kliseitä – rahalla, naisilla ja autoilla kehuskelua. Suuri osa keikalla tanssivista nuorista on opetellut vasta kävelemään, kun Shangri-La julkaistiin. Onko nuorissa sittenkin toivo?

Taitava bändi soittaa funkilla otteella, ja käsi heiluu, kun isi käskee. Jalat tamppaavat tahtia, silmät ovat kirkkaat ja kansa laulaa: ”Lapuanliikkeet ja huilutusretket veivät minun taloni hinnan”. Tässä menossa on jotain selittämättömän vetoavaa.

Olavi Uusivirta – rock’n rollin juhlaa

Antti Tuiskun tanssijoiden kanssa millisekunnintarkasti hiottu lavashow on omalla tavallaan vaikuttava. Kunnon rock-keikka on sitten toinen juttu. Olavi Uusivirta on tämän hetken kovin live-esiintyjä.

Olavi Uusivirta tulee lähelle ja villitsee yleisön.

Hyväntuulinen rock-kukko on lavalla pitelemätön ja järjestää loistavan bändinsä kanssa unohtumattomia kokemuksia. On niin helppo olla onnellinen ja osa tätä yhteistä hurmaa. Olavi tulee lähelle ihmisiä ja kelluu pariin otteeseen yleisömeren pinnalla käsien varassa.

Uusivirralla riittää hittejä, joista on kudottu tyylillä monipuolinen vastustamaton verkko. Reipas punk-biisi Auttakaa! ja heleä herkistely Nuori ja kaunis duettona oululaisen Emilian kanssa soivat hyvässä sovussa samalla keikalla.

Uusivirta on lavalla rock-tähti, joka laittaa jokaisella keikalla kaikki peliin. Ammattitaito, tinkimätön asenne ja into sekoittaa mielen aivan kuin Kauneus sekoittaa mun pään.

Ursus Factory on pomo

Muuta ei tarvita kuin kaksi tyyppiä, kitara ja rummut. No, ehkä vielä riittävästi säröä ja asennetta sekä kiiluva pilke silmäkulmaan. Ursus Factorylle on tarjottu Suomen – jopa maailman parhaan keikkabändin viittaa tai kesämekkoa.

Tällä kertaa herrat eivät sonnustautuneet mekkoihin, mutta tyyli on viimeisen päälle, kuten pitää. Parin biisin jälkeen pitti, tuo metallikansan piripäinen letkajenkka, pyörii jo villisti täysillä kierroksilla. Vinksahtanut räime tarraa väkisin otteeseensa.

Ursus Factory. Kitarassa Jussi ja taustalla rummuissa Allu.

Välillä on herkempi hetki ja yleisö laulaa kitarisat kirkkaan punaisina: “Äiti, me ei selvitä hengissä huomiseen, jos et enää meidän kanssa täällä oo”.

Sitten taas paahdetaan täysillä ja kysytään: “Mitä mies mitä äijä?” Mitäs tässä, tajuton meno ja hyväntahtoinen kuittailu oululaisyleisölle on hauskaa. Ursus Factory ei purista mailaa tai kapulaa, vaikka rokkia soitetaan valtavalla energialla.

Hyvät bileet, hyvä mieli

Juhlat on takana ja taskuun jäi muutama muisto, hiekkaa ja sulanut suklaakarkki. Kaikilla vaikutti olevan hyvä mieli. Qstockin suosion salaisuuskin selvisi, kun vain kysyi oikeilta henkilöiltä. Väärät vastaukset heitimme heti olan yli. Nyt oli kuulemma Qstockin viilein viikonloppu, mutta lämmin oli silti.

Niin, se salaisuus vielä: Kaverit ja se fiilis koko tapahtumassa on se juttu.

LISÄÄ JUTTUJA: