Pirkko Saision romaani Passio imaisee mukaansa heti ensi sivuilta ja pitää otteessaan kaikki 732 sivua. Vuoden 2021 Finlandia-palkintoehdokas kertoo ihmisen selviytymisestä, sillä elämä on selviytymistaistelua.
1400-luvun lopun Firenzessä ruhtinatar Vasari pukeutuu hirttäjäisten jälkeen säätynsä mukaisesti ja koristautuu miehensä lahjoittamaan ylelliseen kaulakoruun. Koru on kultainen hyvän ja pahan tiedon puu, jota kiertää käärme. Käärmettä koristavat lukuisat timantit ja smaragdit.
Ruhtinatar miettii, onko korulla kyky lukea hyviä ja pahoja ajatuksia ja toteuttaa ne. Hän tietää, miksi ruhtinas on korun lahjoittanut, mutta kätkee kipeän salaisuuden sisimpäänsä. Niin Vasari ajattelee myös korusta. Olkoon se hänen ristinsä ja haudattakoon hänen mukanaan.
Mittaamattoman arvokas koru ei kuitenkaan jää haudan rauhaan. Koru ilmestyy puoli vuosisataa myöhemmin Venetsiaan, jossa juutalainen kultaseppä Masri kätkee sen pajansa lattialautojen alle.
Masri pelkää, että rikas ja väkivaltainen Calimani tulee häntä teostaan kiristämään. Masri perheineen joutuu pakenemaan ja päätyy sulatetun korun kanssa Habsburgien Wieniin.
Vuosisatojen vaihtuessa koru vaihtaa eri muodoissaan omistajaa kulkeutuen Wienistä Krakovaan, sieltä Goluboje Seloon, Haapsaluun ja Helsinkiin. Koru käy visiitillä Solovetskin rangaistusleirillä, mutta palaa Helsinkiin. Kaikkiaan se tekee matkaa miltei viisisataa vuotta.
Matkallaan koru ei tee hyvää eikä pahaa. Ihmiset tekevät, jotka sitä tavoittelevat ja jotka sen omistavat.
Passio on huimaava, yli 700-sivuinen tarina, matka halki vuosisatojen. Romaani kertoo ihmisistä – rikkaista ja köyhistä, hyvistä ja pahoista. Jokainen kirjan lukuisista henkilöistä kaipaa elämäänsä mielekkyyttä ja tarkoitusta.
Joillakin siihen liittyy hengellisyys ja usko, toisilla ideologia.
Romaani on hyvin voimakas elämys, värikylläinen lukukokemus, jota ahmii kertomus kertomukselta. Henkilöhahmot ovat eläviä, he toteuttavat passiota, olkoon se kärsimystä tai innostusta ja intohimoa.
Tarinat eivät ole kauniita. Ihmisen raadollisuus ja alhaiset vietit tulevat esiin monessa kohtaa. Toisaalta Saision outo, hieman vino huumori keventää tunnelmaa ja saa rakastamaan henkilöhahmoja kaikkine puutteineen vieläkin enemmän.
Romaani on suuri eurooppalainen kronikka. Kirja on täynnä kulttuurihistoriaa, viittauksia ja tarkkanäköisiä havaintoja ihmismielestä. Teoksessa on huimia yksityiskohtia. Romaania lukiessa aistii Saision ilon ja riemun, kun hän kirjoitti suurta romaaniaan.
Asetan Passion ehdottomasti vuoden 2021 parhaiden romaanien joukkoon. Pidin siitä valtavan paljon!