Jussi Seppänen: Jussi Seppänen
Elämää ja kuolemanpelkoa diskopallon sirpaleisessa valossa
Jussi Seppänen on Turussa asuva kirjailija, jonka esikoisteos Kymmenottelu (2015) oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon, Vuoden urheilukirjan sekä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Nyt hän opettaa sarjakuvakäsikirjoittamista Muurlan opistossa sekä proosan kirjoittamista Turun Kirjan talolla. Jussi Seppänen on Jussi Seppäsen toinen teos.
Olemisen monimutkainen keveys
Jussi Seppänen tietää kuolevansa. Hänellä on nimittäin tauti, johon kuolee 42-vuotiaana. Jussi Seppänen on juuri nyt sen ikäinen, mutta hänellä on ollut paras kesä ikinä, koska hän tietää kaiken olevan ohimenevää. Kuoleminen on vain osa elämisen prosessia, ja nukkuminen vain hidastaa elämistä.
Silloin minä meinasin sen ääneen sanoa. Että ei ihminen opi. Että minä valvon taas ja samasta syystä. Ja että minä luin ensimmäisen rivin sairaalasta saamastani paperista ja siinä sanottiin, että miehet kuolevat tautiin noin neljäkymmentäkaksivuotiaana ja että minä olen nyt sen verran.”
Jussi Seppäsen romaanissa kuljetaan Sodankylän elokuvafestivaaleilta Turkuun ja kimppakyydillä talkoisiin Keskellehelevettiin, kuten kirjailija metsämaisemaa kuvailee. Sitten hän uskaltautuu kirjamessujen lavalle ja lopulta intiimiin hetkeen astraaliolennon kanssa.
Teoksessa äänen saa myös diskopallo, joka on Jussi Seppäsen yksi rakkaimmista vähäisistä esineistä. Diskopallo kysyy henkilökohtaisia kysymyksiä ja osoittaa Jussi Seppäsenä olemisen monimutkaista keveyttä. Seppäsen Jussista ole saunan pesän sytyttäjäksi, mutta taistelun miehisyydestä voi voittaa useilla eri tavoilla.
Elämä on sinun juhlasi. Sinun pitää tanssia. Niin paljon kuin pystyt. Jokaisella on paikkansa. Sinulla on heijastus, kehystys ja tanssi.”
#bileet
Jussi Seppänen on sanoja rakastava kirjailija, joka kamppailee kuolemanpelon ja apurahahakemusten kanssa. Rakkaus sanoihin ja kyky kirjoittaa monitahoisesti on läsnä teoksen ensimmäisestä sivusta viimeiseen.
Aion tanssia. Se on tärkeämpää kuin mikään muu asia maailmassa. Minä en aio lopettaa sitä koskaan. Sitten mä ehkä kirjoitan.”
Romaanin juoni on suoraviivainen ja abstrakti. Juoni lävistää lukijan kuin luoti, mutta sanojen asettelu ja lauseilla leikkiminen luo kevyen lukuotteen. Pelkojensa kanssa taistelevan Jussi Seppäsen myönteinen elämänasenne, abstrakti ajattelutapa ja kyky nauttia jopa vastoinkäymisistä osoittavat, että elämä voi todella olla välillä pelkkää juhlaa. Täytyy tanssia, kun elämä potkii nivusiin.
On yö. Jossakin tanssitaan. Ehdin sinne. Elossa. #bileet”
LISÄÄ JUTTUJA:
