Coco Kafkan ihmeellinen elämä
Lukijan on syytä olla varuillaan hypätessään Coco Kafkan elämään. Tarinassa asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät – ihmiset näyttävät itsestään sen puolen, minkä haluavat toisten heistä näkevän.
Coco Kafka on huippututkija, ja hän tutkii kiinalaisen kollegansa Changin kanssa silmiä. Tarkemmin ottaen heidän laboratorion maljoissa kelluu silmiä ja he ovat lähellä tieteellistä läpimurtoa. Mutta niin on venäläinen tutkijaparikin, ja vain toista tutkijaparia odottaa mahdollinen Nobel-palkinto. Tässä kilpailussa kaikki keinot ovat siis sallittuja – niin tutkijan myrkyttäminen, varastaminen kuin vakoilukin.
Viattomilta vaikuttavien tutkijoiden menneisyydessä on merkillisiä asioita. Kaksikymmentä vuotta aiemmin Coco oli osallisena tauluryöstössä Pariisissa. Ja Changin taskusta löytyy mystinen avain Shanghain yliopiston unohdettuun oveen, jonka hän sai aloittavana tutkijana Kiinassa. Kun Cocon mies Joel lähtee yllättäen matkalle hänen valheensa alkavat paljastua. Samaan aikaan Chang katoaa kahden lasimaljan kanssa. Coco ei enää tiedä ketä uskoa, kuka on ystävä, kuka vihollinen ja kuka yrittää varoittaa häntä.
Sissi Katz on kirjoittanut hengästyttävän ja kujeilevan romaanin. Kerronta on kuvailevaa ilotulitusta, ja lukija väistämättä hengästyy lukiessa. Kerronta on samalla rentoa, ihmeellistä ja hieman outoa. Todellisuus muuttaa muotoaan tarinan edetessä, välillä on vaikea ymmärtää mikä on fantasiaa ja mikä totta.
Tarina on monikäänteinen ja paikoin ei tiedä, missä mennään ja mihin ollaan menossa – tai mistä tulossa. Alussa tuntui haastavalta päästä sisään Cocon maailmaan, varsinkin kun aikajanalla hypitään edestakaisin. Myös kertojan vaihtuessa, lukijana sai olla tarkkana kenen äänellä tarinaa viedään eteenpäin. Kun eri aikatasot hahmottuvat ja ymmärtää Cocon ihmeellistä maailmaa, alkaa myös hullunkurinen tarina avautua.
Jokainen kirjan henkilö tuntuu tekevän petoksen. Ja lukijana saa olla tarkkaavainen huomatakseen, mitä romaanin henkilöt piilottelevat ja salaavat. Ja mitä tulee todellisuuteen, sille ei kannata antaa paljon painoarvoa – se on kuin Kalahaarin Kalabaari, jossa syödään lehtitaikinaa ja jauhomatoa. Se on Coco Kafkan ihmeellinen elämä!
LISÄÄ JUTTUJA:
