Niko on pikkurikollinen ja kun häneltä tullaan perimään huumevelkoja, hän haavoittaa Japea, yhtä alamaailman kovimman pomon poikaa. Paniikissa Niko soittaa isälleen, kirjallisuuden professori Henrik Vallille, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä vuosiin, ja pyytää apua. Sinä yönä kaksikko tekee lukuisia vääriä valintoja, ja samalla alkaa ajojahti.
Tapauksen päätutkijaksi tulee Nikon äiti Anna, joka ei tiedä poikansa ja miehensä osuutta tapahtumiin ennen kuin on liian myöhäistä perääntyä tutkimuksista. Äidin vaisto käskee suojelemaan poikaansa ja pian koko perhe on sotkeutunut valheiden verkostoon. Heidän kintereillään ovat niin tutkijat kuin alamaailman rikolliset – lopulta kyse on siitä kuka saa ensimmäisenä totuuden selville.
Petri Karran Musta valo on psykologinen trilleri, jonka aiheena on vanhempien rakkaus. Kirjassa käsitellään varsin perusteellisesti sitä, mihin kaikkeen vanhemmat ovat valmiita suojellakseen lastaan. Paikoitellen osa tapahtumista on kuitenkin niin epärealistisia, että niitä on vaikea kuvitella tapahtuvan tosielämässä. Päällimmäiseksi jää tunne, ettei vanhempien rakkaus ja etenkään tavallisten ihmisten kyvykkyys valehteluun, peittelyyn ja juonimiseen menisi ihan noin pitkälle. Kirja haastaa kuitenkin pohtimaan, olisiko meistä kaikista rikolliseksi, jos oman lapsen suojeleminen vaatisi sitä.
Karra on kirjoittanut kertomuksen sekaan myös paljon ennakointeja tulevaan, joissa hän avaa välähdyksenomaisesti tulevia tapahtumia ja lukija saa pohtia, miten tapahtumat ajautuvat tuohon pisteeseen. Karran tyyli kertoa tarinaa on omanlaisensa: hän käyttää paljon lyhyitä, jopa yksisanaisia virkkeitä kuin korostaakseen äärimmäisellä tavalla niiden tärkeyttä. Karra myös toistaa tiettyjä asioita, ja kirjan aikana muistutetaan lukuisia kertoja, joskin pienin variaatioin puhelusta, josta kaikki alkoi. Tällä ikään kuin alleviivataan sitä hetkeä, joka muutti kirjan päähenkilöiden elämän suunnan. Jos he olisivat silloin tienneet mihin tapahtumat johtavat, olisivat he valinneet toisin.
Kirja pitää lukijaa otteessaan loppuun saakka. Alussa tapahtumat kehittyvät hitaasti, mutta kun tarina pääsee kunnolla vauhtiin kirjan puolivälissä, siinä riittää käänteitä loppuun saakka. Itse kirjan loppu on yllättävä ja vasta silloin selviää miten käy perheelle salaisuuksineen. Osa asioista jää lopussakin arvailujen varaan – toisaalta tämä on trilogian ensimmäinen osa, joten tiettyjä asioita on jätettävä auki seuraavia osia varten.
Tämä kirja sopii kesälukemiseksi, kun kaipaa kunnon perhedraamaa, mutta mikään varsinainen jännäri tämä ei ole. Kirjasta on kehitteillä myös TV-sarja, joten sitä voi jäädä odottamaan.