Kansallisbaletin tähdet tuikkivat pohjoisen pimeässä illassa

Tanssi valaisi tietä taidolla ja tunteella

01.11.2018
Teksti:
Kuvat:
Kuvat: Sakari Viika & Mirka Kleemola

Suomen kansallisoopperan ja -baletin vierailu Ouluun huipentui baletin gaalaesitykseen Kansallisbaletin tähtihetkiä. Perjantaina 26. lokakuuta tanssin ystävät pääsivät kokemaan parhaita paloja rakastetuista klassisista baleteista sekä esimerkin nykybaletin kerronnasta. Oulun Teatterin suuri näyttämö myytiin jo hyvissä ajoin loppuun.

Heti alkuun on kerrottava, etten ole aiemmin nähnyt elävänä yhtäkään ammattibaletin esitystä. Päätin sivuuttaa tuttavien leikilliset kommentit sipsuttelijoista ja miehistä jotka menevät katsomaan miehiä trikoissa, sillä baletissa on jotakin kiehtovaa.

Tanssijat harjoittelevat lapsesta lähtien valtavia tuntimääriä. Vaatimustaso on korkea, ja vain murto-osa tanssijoista voi edes harkita ammattitanssijan uraa. Ruumiinrakenteen on oltava juuri oikeanlainen, ja baletille on annettava koko lapsuus ja nuoruus.

Baletti on vanhin länsimaisen taidetanssin muoto. Liikkeet noudattavat hyvin tarkkaa ja kurinalaista kielioppia. Liikkeet ovat haastavia ja ääretön määrä harjoittelua ei säästä ketään. Vaurioita tulee ja kehon ikääntyminen ei anna armoa. Ballerinan eläkeikä on 44 vuotta.

Jotakin hienoa tässä täytyy olla. Nyt oli harvinainen mahdollisuus nähdä Oulussa gaala, jossa ammattilaiset esittävät monipuolisen kattauksen balettia.

Juhlallinen gaalaesitys alkaa ja tähtiballerina valloittaa puolelleen

Teatterilla on juhlan tuntua. Ovella roihuavat tulet ja sisällä tunnelma on odottava. Yleisö on pukeutunut iltaa varten, ja joka toisen kädessä kiiltelee viinilasi.

Ennen esitystä juttelen katsomossa viereeni sattuneen puheliaan neidon kanssa baletista. Hän on huvittunut huomatessaan, että tietää taiteenlajista enemmän kuin kulttuuritoimittaja.

Valot sammuvat ja lavan valtaa suuri joukko tanssijoita hovipuvuissa. Taustalle on heijastettu vanha linna. En ehtinyt hakea käsiohjelmaa ja ensimmäinen ajatus on, että nyt olen väärässä paikassa ja pulassa. En ymmärrä tästä mitään.

Pian joukosta nousee esiin höyhenen kevyesti liikkuva ballerina, jota ilmeisesti tavoittelee useampi mies. Toisesta rivistä näen jokaisen liikkeen ja ilmeen, ja lumovoima saa pelon unohtumaan.

Juontaja Heidi Almi nousee lavalle ja kertoo, että ensimmäinen esitys oli katkelma baletista Prinsessa ruusunen. Kohtauksessa Auroraa (Eun-Ji Ha) kosiskelevat prinssit jokaisesta ilmansuunnasta. Eun-Ji Ha:sta tulee heti suosikkini.

Tuonelan Joutsen  on vaikuttava

Pas de deux, eli kaksintanssi baletista Kamelianainen olisi vaatinut ehkä enemmän tietämystä aiheesta. Linda Haakana Margueritena ja Michal Krčmář Armandina liikkuvat taidokkaasti, mutta en näe rakastavaisten kohtaamisessa kemiaa tanssijoiden välillä.

Tunteet välittyvät liikken ja mimiikan keinoin. Rakkaus on riemukasta, mutta keuhkotauti varjostaa jo kurtisaanin ajatuksia. Tuttu aihe helpottaa nyt ymmärtämistä.

Tuonelan joutsen on vaikuttavin ensimmäisen osan esityksistä, vaikka ennen väliaikaa mennäänkin koreasti ja komeasti tulista fandangoa baletista Don Quijote.

Tuonelan joutsen on katkelma baletista Lemminkäinen. Balettia esitetään harvoin kokonaan, mutta tämä kohtaus on yksi käyntikortti suomalaiseen balettiin. Imre Eckin koreografia Jean Sibeliuksen musiikkiin on hämmentävän hieno. Tiina Myllymäen liikekieli Tuonelan joutsenena on kevyen hienostunutta ja Lemminkäisen, Jani Talon käsivarsilla hän vaikuttaa painottomalta.

Mietin, mitä juuri näin

Väliajalla hahmottelen mielessäni kokemaani. Ballerinat ovat esityksissä pääosassa, tai sitten huomioni vaan kiinnittyy lähes täysin viehkojen naisten ilmavan kevyeen liikkeeseen.

Baletissa kerrotaan tarinoita liikkeellä ja musiikilla ilman sanoja. Teknistä taituruutta ja käsittämätöntä kehon hallintaa on hienoa katsoa läheltä. Olisikohan kokemus syvempi, jos tuntisi paremmin baletin kielen ja esitettävät tarinat?

Toinen puoliaika tömähtää käyntiin voimakkaasti

Väliajan jälkeen otetaan heti aiemmat luulot pois. Feminiininen sulokkuus on kaukana, kun lavalla tömistää Lapin velho (Nicholas Ziegler) sekä joukko maahisia. H.C. Andersenin satuun perustuvan suosikkibaletin Lumikuningatar saunakohtaus on äärettömän voimakasta miehistä uhoa.

Lumikuningatar. Kuva: Sakari Viika

Tunnelma  vaihtuu kevyemmäksi, kun lavalle astuvat Eun-Ji Ha ja Sergei Popov. Vuorossa on Romeon ja Julian parvekekohtaus. Olen jälleen täysin Eun-Ji Ha:n lumoissa.

Grand Tarantella juontaa keskiajan tarantismiin. Hämähäkkien uskottiin levittävän myrkkyjä, ja pureman saaneen oireet olivat muun muassa kouristelevia tanssiliikkeitä. Toisen tulkinnan mukaan myrkky hikoiltiin elimistöstä pois vauhdikkaasti tanssien.

Tanssijat Abigail Sheppard ja Alfio Drago ovat saaneet pureman. Seuraavat minuutit tanssitaan vauhdilla. Meno on hypnoottista katsottavaa. Ehkäpä myrkky poistui, vaikka ammattitanssijat eivät näytä edes hengästyvän.

Ennen finaalia saamme nähdä modernia balettia. ISRA on henkinen tai fyysinen matka. Koreografia on Emerecan Tanişin käsialaa. Vaikka uusi baletti ei kerro tarinoita klassisen tapaan, harjaantumattomankin silmän on helppo ottaa teos vastaan.

Suureen näyttöön projisoidaan kuvia ja lavalla on kolme tanssijaa: Linda Haakana, Atte Kilpinen ja Johan Pakkanen. Tanssijat näyttävät uhmaavan painovoiman lakeja ja mimiikka on nerokasta.

Esitys sisältää tanssia, akrobatiaa ja hämmästyttäviä liikkeitä taistelulajeista. Projisoitujen kuvien tarkoitus ei oikein hahmottunut paikaltani, mutta tanssijoiden kehonhallinta oli mykistävän vaikuttavaa.

Upea gaala päättyi katkelmiin vähemmän tunnetusta baletista Suite en blanc. Luulen, että tässä näimme kokoelman klassisen baletin liikekieltä, ja kaikki tanssijat saatiin kerralla lavalle kumartamaan haltioituneelle yleisölle.

Prinsessa Ruusunen. Kuva: Mirka Kleemola

Ilta baletissa oli yllätys. Taiteenlaji, josta en ymmärtänyt mitään vei täysin mukanaan. En ehkä osannut katsoa tarkkaan taidokkaimpia numeroita – en ehkä noteerannut erityisiä onnistumisia, vaikeimpia liikkeitä, saati virheitä. Upeaan kokemukseen riitti tämä tietämys, ja matkalla opin paljon.

Monipuolinen gaalaesitys oli hieno johdatus aiheeseen. Vaikka klassinen baletti noudattaa kurinalaisia sääntöjä, balettia on hyvin monenlaista. Suomen kansallisbaletti on myös monipuolinen. Reilun 70 tanssijan joukosta löytyy 23 kansallisuutta.

Suomen kansallisoopperan ja -baletin vierailu pohjoisen pimeään kaupunkiin valaisi syyslomaviikkoa. Kiitos!

 

Kansallisbaletin tähtihetkiä
Suomen kansallisbaletin gaala Oulussa, 26.10.2018.

Juontaja: Heidi Almi
Valaistus: Vesa Pohjolainen
Vastaava balettimestari: Tuuli Tuominen-Sandell
Balettimestarit: Joseph Kerwin, Ingrid Němečková, Madeleine Onne, Jarmo Rastas
Harjoittajat: Petia Llieva, Jani Talo

Suomen kansallisoopperan orkesteri




LISÄÄ JUTTUJA:

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa Ikimaa – Soturin tie