Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä –romaanin tapahtumat sijoittuvat juhannukseen ja Lucian päivään. Nuori Katri viettää juhannusta kavereidensa kanssa ja nelikymppinen Elina Lucian päivää perheensä kanssa. Nämä kaksi valon juhlaa antavat puitteet romaanille, jossa elämä voi yllättää.
Katri viettää viimeistä kesää ystäviensä kanssa ennen muuttoa Helsinkiin opiskelujen perässä. Hän unelmoi taiteilijan urasta, mutta poikaystävän mielestä valokuvauskoulu on vain kompromissi, eikä hänen mielestään Katri uskalla tehdä juuri sitä mitä haluaa.
Emilian elämä pyörii perheen ympärillä. Hän työskentelee valokuvaajana, ja on vuosien saatossa päätynyt muotokuvavalokuvaajaksi. Nyt hänelle tarjoutuu tilaisuus näyttää kykynsä taiteilijana. Tähänastisista töistä hänen onnistunein teos on vuosien takainen työ, jonka takana on vaiettu salaisuus.
Uskaltavatko nämä naiset tarttua hetkeen ja toteuttaa unelmiaan? Kirjan teemana on haaveet ja illuusio, jota luomme itsestämme ja elämästämme ja siitä kuinka piiloudumme näiden taakse. Lopulta kyse on siitä kuinka nämä salaisuudet ja tyhjät haaveemme lopulta paljastuvat.
Kirjassa kerrotaan luku kerrallaan vuoronperään näiden naisten tarinaa ja alussa lukijana odottaa kovasti sitä, milloin ja miten tarinat yhdistyvät. Kun lopulta näin käy, se ei olekaan enää yllätys, vaan kirjan idean on jo arvannut. Tarina ja sen esitystapa ei ole mitenkään omaperäinen ja lukijana jää kaipaamaan jotain suurempaa käännekohtaa. Kirjan parasta antia on muistutus siitä, että haaveet on tehty toteutettaviksi tänään ja pelkkä haaveilu ja unelmissa eläminen ei vie niitä eteenpäin.