Taivas ilman reunoja
Mitä tapahtui ennen mielisairaalaa?
Kai on suljettu mielisairaalaan. Kun poliisit käyvät jututtamassa Kaita, nousevat menneisyyden tapahtumat uudelleen hänen mieleensä. Mutta miksi hän on päätynyt mielisairaalaan?
Kai muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan, joihin liittyy oleellisesti ystävyys Tonin kanssa. Kai on köyhästä perheestä, jossa alkoholi on ollut vahvasti läsnä. Toni puolestaan tulee täysin päin vastaisista lähtökohdista. Poikien kaveruus säilyi erilaisuudesta huolimatta, vaikka sitä on sävyttänyt vuosien varrella usein kateus ja katkeruus.
Kirjassa Kai muistelee mennyttä välähdyksittäin ja pala palalta lukijalle selviää tapahtumien kulku, vaikka läpi kirjan joutuu pohtimaan mikä Kain muistelusta on totta ja mikä harhaa. Lukijaa pidetään jännityksessä ja lukija jää pyörittelemään mielessään erilaisia vaihtoehtoja tapahtumien kulusta.
Taivas ilman reunoja on pohjimmiltaan tarina kahdesta kaveruksesta, joiden väliset ristiriidat johtavat peruuttamattomiin tapahtumiin, joiden seurauksena Kai on päätynyt mielisairaalaan. Se on kuitenkin myös tarina pojasta, joka kasvoi rikkonaisessa perheessä ja joka on unohtanut osan lapsuuden tapahtumista ja joka vasta aikuisena ymmärtää mitä on todella tapahtunut.
Tarina on varsin intensiivinen ja se kulkee vauhdilla eteenpäin, asioita ei jäädä selittämään vaan lukijan on yhdisteltävä tapahtumia ja osattava erottaa totuus harhoista tai lapsuuden vääristyneistä muistoista. Kirjan kirjoittaja Anne Vuori-Kemilä kuljettaa tarinaa eteenpäin taitavasti säilyttäen loppuun saakka jännityksen tarinan oleellisten tapahtumien yllä.
Vaikka Kai on suljettu osastolle, hän on säilyttänyt ironisen huumorinsa. Etenkin Kain sisäinen puhe on vahvaa ja sitä on ilo lukea. Vuori-Kemilän tapa kirjoittaa Kain ajatuksia on uskottava ja se toimii varsin hyvin tarinassa. Kain ajatusten ja puheen välillä on usein suuri ristiriita ja lukijalle käy hyvin selväksi kuinka huonosti hän välillä onnistuu ilmaisemaan ajatuksiaan ja kuinka hän tulee usein myös väärinymmärretyksi.
Kirja imaiseen mukaansa ja Vuori-Kemilän tapa kirjoittaa on valloittava ja samalla vakuuttava. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja heidät on kuvattu niin hyvin, että heihin on helppo eläytyä. Kain kokemukset mielisairaalassa ja hänen mielenliikkeiden ja maailmankäsityksen kuvaaminen on mielenkiintoista. Vuori-Kemilä selkeästi tuntee maailman josta hän kirjoittaa.
Kirjaa voi suositella kaikille hyvien tarinoiden ystäville. Vaikka sen teemat kiusaaminen, eriarvoisuus, alkoholi, ovat vakavia, niitä käsitellään hienosti huumorin sävyttämin keinoin.
LISÄÄ JUTTUJA:
