Moottoripyörällä silkkitietä Oulusta Kathmanduun
Seikkailu maailman ääriin ja takaisin
Tie joka ylittää Himalajan, vie silkkitietä pitkin kauas Aasiaan. Moottoripyörällä matka on seikkailu, joka vei kuukausia ja tuo eteen eksoottisia maita ja maailman korkeimmat maantiet, kuten myös erilaisia kulttuureja ja liikennetapoja.
Rami Syed oli järjestänyt moottoripyöräretkiä Eurooppaan, ja sitten hän kuuli Himalajan ylittävästä Karakorumin valtatiestä. Hän alkoi tutkia keskustelupalstoja, karttapalveluja ja selvitti matkustustiedotteita. Hänen sukujuurensa ulottuvat Pakistaniin ja hän oli aikoinaan myös tuumannut utelijoille, että matkustaisi sinne joskus moottoripyörällä. Näistä aineksista alkoi hahmottua moottoripyöräreissu.
Suunnitelmat matkasta olivat jo olemassa kun kyytiläiseksi löytyi Minna. He lähtivät reissuun syksyllä 2012, mutta tarkkaa matkasuunnitelmaa ei ollut vielä siinä vaiheessa lyöty lukkoon. Suunnaksi he ottivat Shangri-Laan. Kuukausia kestävällä matkalla he kohtasivat hengenvaarallista liikennettä, vähemmän huollettuja teitä, muutaman kerran pyörä kupsahti nurin ja syttyipä moottoripyörä palamaankin.
Moottoripyörällä silkkitietä Oulusta Kathmanduun kertoo tästä heidän pitkästä matkastaan. Se on matkakuvaus paikallisista olosuhteista, tiestöstä, majoituksista, ja tietysti heidän kohtaamistaan ihmisistä. Usein matkaa taitetaan poliisin tai armeijan saattamana – tämä vain matkaajien oman turvallisuuden vuoksi. Osan matkasta he taittavat motoristien kanssa, joihin he tutustuivat matkalla, jakaen aikaisempia kokemuksia ja luoden myös turvaa toisilleen.
Kirja on jaettu lukuihin, jotka kertovat aina jostain etapista tällä reissulla. Ja jos suunnittelee matkaa samoille seuduille, saa näistä varmasti vinkkiä omaan matkaansa. Toki, kuten jo kirjassa käy ilmi, Lähi-idässä ja Aasiassa poliittiset tilanteet ja turvallisuustilanne muuttuvat jatkuvasti, joten ne seikat on syytä tarkistaa ja varautua muutoksiin.
Rami kertoo ottaneensa noin 12 000 kuvaa reissun aikana ja osa niistä on päätynyt kirjaan. Kuvia olisi katsellut mielellään paljon enemmänkin. Reissu kesti kokonaisuudessaan kahdeksan kuukautta, tarina vie mennessään niin, että lukijan kadottaa matkaan käytetyn ajan ja kilometrit varsin nopeasti. Tuntuu kuin reissu olisi ollut paljon lyhyempi kun tarinaa lukee intensiivisesti.
Vaikka Ramilla ja Minnalla oli aikaa käydä katsomassa nähtävyyksiä, ja niistäkin kerrotaan, kirjan mielenkiintoisinta antia on kuvaukset reiteistä – kuten myös vaadittavasta byrokratiasta. Välillä poliisisaattuetta saa odotella ja viisumien saantikaan ei ole aina yksinkertaista, tai rajan ylitykseen voi joutua varaamaan päivän. Kirjaa voi suositella niille, jotka ovat kiinnostuneita seikkailumatkoista ja etenkin jos mielii moottoripyörällä Aasian suuntaa.
Kirjasta päällimmäisenä jää mieleen seikkailu ja myös ihmisten hyväntahtoisuus ja auttamisen halu, kun esimerkiksi pyörä tarvitsee huoltoa. Kokonaisuudessaan kirja on varsin mielenkiintoinen matkakertomus ja kuvaus siitä, miten reissussa voi pärjätä. Helppoa se ei aina ole ja väsymys painaa ajoittain matkalaisia. Majapaikat ovat välillä nuhjuisia loukkoja, mutta se saattaa olla kylän ainut majoituspaikka, joten valinnan varaa ei ole. Ja lopulta on pakko todeta, että matka on seikkailu – joka on koettava itse.
Lisää Ramin matkasta voi lukea blogista
LISÄÄ JUTTUJA:
