National Theatren Live-esityksenä kulkeva näytelmä alkaa Hamletin roolia esittävän Benedict Cumberbatchin haastattelulla, ja hän kertoo valmistautumisesta tähän suureen rooliinsa. Katsoja pääsee ennen varsinaisen esityksen alkua lavan taakse kuulemaan hieman esityksen taustoista ja näyttelijän valmistautumisesta. Haastattelun jälkeen kamerat siirtyvät ensin teatterin katsomoon ja sieltä näyttämön tapahtumiin, jossa Hamlet istuu valmiina aloittamaan esityksen.
Kun lähtee katsomaan kuvattua näytelmää, on jännittävää onko elämys lähempänä teatteria vai elokuvaa. Tässä näytelmässä usein kuitenkin leikkaus on toteutettu siten, että katsoja näkee lähikuvaa yhdestä roolihahmosta ja muut lavan tapahtumat jäävät näkemättä – toisin kuin oikeassa teatterissa. Tietysti välillä kameran tiukka rajaus Hamletiin on perusteltua, esimerkiksi tärkeiden monologien aikana ja silloin on jopa mielenkiintoista seurata näyttelijän eleitä lähietäisyydeltä. Parhaimmillaan kuvakulma on kuitenkin niin laaja, että katsoja kokee näytelmän kuin teatterin lavalla ja lavan tapahtumia voi seurata kokonaisuudessaan.
Benedict Cumberbatch Hamletin roolissa on vakuuttava, hän ikään kuin yhdistää monta eri roolia Hamletin hahmoon. Hamletin hulluus, epätoivo ja päättäväisyys tulevat kaikki hyvin vahvasti esille näytelmän eri vaiheissa. Vahva oli myös Hamletin puvustus, rooliasut vaihtuvat sotilasuniformusta, bändipaitaan ja lopulta takkiin, joka selkämykseen on kirjailtu isosti KING. Näin myös puvustuksella on vahva asema ja se viestii paljon tässä versiossa.
Lyndsey Turnerin versio Hamletista onkin osin hämmentävä. Hänen versiotaan näytelmästä on vaikea sijoittaa tarkalleen millekään aikakaudelle. Selvää on, että sitä on tuotu selkeästi lähemmäs nykypäivää, siitä kertoo jo puhelimet, levysoittimet ja kamerat, joita näkyy lavalla. Horation näyttelijällä Leo Billillä on tatuointeja joka puolella kehoa ja pohdin, onko ne aitoja vai tätä roolia varten piirrettyjä.
Roolisuoritukset ovat kauttaaltaan vahvoja ja englantilaisten tapa näytellä poikkeaa mielestäni suomalaisesta siinä, että niissä on vahvempi näyttelemisen maku. Ihailin Hamletin ohella Ophelian roolissa olleen Sian Brooken väkevää ja tunteikasta suoritusta. Lavastus puolestaan ottaa suuren roolin etenkin puoliajan jälkeen, kun se muuttui lehtien ja maan peittämäksi lähes mutaisaksi liejuksi, kuvastaen ja vahvistaen näytelmän lopun karuutta ja traagisuutta.
Brittienglanti ja Shakespearen kieli on mielenkiintoinen yhdistelmä. Vaikka tässä näytelmässä ei käytetty täysin vanhaa Shakespearen kirjoittamaa kieltä, on puheen seuraaminen silti paikoin haastavaa, etenkin kun Hamlet innostuu paikoin varsin nopeaan puheeseen. Toisaalta jokaista sanaa ei edes tarvitse napata ja hahmottaa, näytelmässä pysyy vaivatta mukana jo äänensävyjä ja roolihahmoja seuraamalla.
Esitys oli alun perin National Theatren ohjelmistossa kaudella 2014–2015, jolloin se myös taltioitiin. Tallenne kiertää nyt kolmatta kertaa ympäri maailmaa elokuvateattereissa ja sen on nähnyt jo yli 750 000 ihmistä. Onkin hienoa, että ihmiset eripuolilla maailmaa pääsevät nauttimaan näytelmästä, sillä Lontooseen kaikilla ei ole mahdollisuus matkustaa ja toisaalta tämä näytelmä oli esitysaikanaan jatkuvasti loppuunmyyty.
Kokonaisuudessaan esitys oli mahtava teatterielämys. Näitä NT Live -esityksiä Finnkinon Event Cinema illoissa ei kannata missata. To be there, or not to be there – there is no question!
Finnkinon Event Cinema tapahtumat löydät Finnkinon verkkosivuilta.