Yön kantaja

28.03.2017
Teksti:
Fiilis: Lumoutunut

Yön kantaja on kaunis ja karu romaani Amandasta, joka saa hullun diagnoosin 1800-luvun lopulla ja päätyy Seilin saarelle mielisairaalaan. Kirjan taustalla on todellisen Amanda Fredrika Aaltosen (1865-1918) tarina, jonka Katja Kallio on vanginnut hurmaavaksi kertomukseksi.

Amanda ei sopeudu köyhälle naiselle tarkoitettuun muottiin. Hän matkustaa maailman metropoleihin, on hieman kiivas ja levoton luonteeltaan, joutuen hankaluuksiin työpaikoissa. Kiertolaisen elämä on kiellettyä ja köyhän naisen tulisi kiltisti alistua rooliinsa piikana, jota vastaan Amanda kapinoi.

Seilin sairaalaan sijoitettiin parantumattomasti mielisairaat. Tosin sinne joutumiseen riitti naiselle kevytkenkäisyys ja joskus sekin, että kunnan köyhäintalo oli täynnä. Amandan tarina on traaginen ja kuvaa sitä maailmaa, jossa köyhät kodittomat sijoitetiin pois näkyviltä. Eikä kirjan Amandassa mitään vikaa vaikuta olevan. Hänellä, kuten monella muullakaan kirjan köyhistä oloista lähtöisin olevilla potilailla, ei tunnu olevan varsinaista diagnoosia. Kuitenkaan poispääsyä saarelta ei kenelläkään heistä ole.

Tarinasta huokuu elämisen vimma ja usko unelmiin. Amandalla toivo poispääsystä elää pitkää, vaikka hänelle kerrotaan jo hänen saapuessa saarelle, ettei kukaan ole koskaan päässyt sieltä pois. Amanda ei halua antautua kerrottujen tosiasioiden edessä, vaan pitää kiinni haaveista ja on vakuuttunut olevansa hoitolassa vain kesän. Hänellä ei ole aikomusta alistua saarella vallitsevan järjestelmän alle.

Pohdin kirjan alussa kuinka todenmukainen Amandan tarina on. Huomasin pian, ettei sillä ole väliä, millaisen kuumailmapalloseikkailun todellinen Amanda on kokenut, kirjan Amandan tarina tempaa mukaansa. Katja Kallion tapa kuvata henkilöiden ajatuksia ja maailmaa on niin realistinen ja uskottava, että tämä tarina elää omaa elämäänsä. Erityisesti Amanda mielen ja tekemisen motiivien kuvaaminen tekee hänet tutuksi lukijalle ja hänen kohtalonsa koskettaa. Kertomusta ahmii eteenpäin ja toivo paremmasta tulevaisuudesta Amandalle vain kasvaa kirjan edetessä.

Teemana valtasuhteet ja elämä

Kirjan teemana on yksilön ja yhteisön välinen valtasuhde. Yksilön on mahdoton puolustautua yhteiskunnassa vallitsevaa järjestelmää vastaan. Vaikka Amandan potilaskertomuksessa sanotaan, ettei mielenvikaisuutta ole todettu, järjestelmä kykenee osoittamaan hänelle vain yhden paikan.

Seilin miljöö on kiehtova ja suljetun paikan henkilökemiat nostavat myös selkeästi valta-asetelmia esille. Lukiessa pohtii kuka on terve ja kuka ei, tai kuka sen määrittää. Kun Amanda kirjoittaa lähes kirjoitustaidottoman hoitajan puolesta sanelusta potilaskertomuksia, jäi väistämättä miettimään valtasuhteita. Myös Amandan ja hoitajan Iso-Gretan suhde alleviivaa vallan asetelmaa. Hoitaja kiusaa Amandaa vain koska tällä on hienommat vaatteet ja ehkä vähän siksikin, että Amanda jekutti häntä ensikohtaamisella. Kukaan ei puutu tähän kiusaamiseen, vaan jokainen elää vallitsevien sääntöjen mukaan, jossa hoitajat ovat oikeassa ja potilailla ei ole oikeuksia.

Yön kantaja kertoo Amandan tarinaa, mutta samalla se kertoo monen muunkin tarinaa. Elämä jää elämättä suljettuna saarella. Tai oikeammin, tuosta elämättömästä elämästä tulee itse elämä. Niin käy monelle tässä hetkessä, vaikka ei olekaan suljettu saarelle. Haaveillaan erilaisesta, paremmasta elämästä ja se elämä, joka on tässä, jää elämättä.

Yön kantaja
Katja Kallio

Otava
Sivuja: 383


LISÄÄ JUTTUJA:

Meriteatteri, Eikä merta enää ole Näkymättömät naiset