Bändin kotinurkilla järjestetyn Wentusfestin vieraslista oli vertaansa vailla: Perjantaina kuultiin monta mainiota kotimaista blues-kokoonpanoa ja illan lopetti rakastettu J. Karjalainen yhtyeineen.
Lauantaina Wentus Blues Band soitti vieraidensa kanssa ällistyttävän kuusituntisen rupeaman, ja orkesterin kanssa lavalle nousivat amerikkalaissuuruudet, kuten Duke Robillard, Lazy Lester ja Barrence Whitfield, Hungry John Norjasta sekä muun muassa kotimaiset legendat Eero Raittinen, Honey B -duo ja Paleface.
Lauantaina Wentus Blues Bandin liki kuusituntisen maratonsoitannan ja rankkasateen jälkeen yleisön lämmitti huikea Dr Feelgood. Festivaalin päätteeksi yleisöä hemmoteltiin jamisessiolla, jossa mukana olivat kaikki kynnelle kykenevät Dr Feelgoodista Mr Robillardiin ja Barrence Whitfieldiin.
Wentusfest ei pelkästään koonnut taitavia muusikoita yhteen, vaan se tarjosi osin ulkomailta saakka saapuneelle yleisölle kaksi päivää blues-herkkuja tuutin täydeltä. Tunnelma juhlassa oli yhtä aikaa lämmin, kepeä ja pirteä. Tästä kunnia kuuluu ehdottomasti Wentus Blues Bandille: basisti-laulaja Robban Hagnäsille, kiratisti Niko Riipalle ja Kim Vikmanille, vokalisti Juho Kinaretille, rumpali Daniel Hjärppelle ja kiipparisti Pekka Gröhnille. On selvää, että ryhmä, joka kokoaa ystävät kasaan pitkin maailmaa, osaa myös isännöidä.
Orkesterin alkuperäisjäseniä ovat Robban Hagnäs ja Niko Riippa. Wentusfesteillä kuultiin myös bändin alkuperäiskokoonpanoa muutaman vuoden tauon jälkeen. Riipan ja Hagnäsin lisäksi lavalla olivat tuolloin rummuissa Mikael Axelqvist ja mikrofonin varressa Anders Sjöberg. Soitto oli tinkimätöntä bluesia, ja hurja urakka päättyi räiskyvään ilotulitukseen, jolloin syntymäpäiväjuhla ei jäänyt enää keneltäkään huomaamatta.
Näin niitä kolmikymppisiä juhlitaan! Wentus Blues Band on totisesti juhlansa ansainnut. Bändi on tehnyt uransa aikana rohkeaa ja tinkimätöntä työtä erityisesti suomalaisen blues-skenen hyväksi. Aniharva kokoonpano jaksaa painaa kolmekymmentä vuotta, julkaista sopivan harvakseltaan levyjä, keikkailla 150 keikan vuosivauhdilla ja tehdä oman elokuvan. Wentus Blues Band tähän pystyy, eikä tahti näytä ainakaan hidastuvan.
Mitä orkesterin keulamies Robban Hagnäs miettii menneistä vuosista?
– Aika ei ole tullut pitkäksi. Projekteja on ollut paljon ja vuodet ovat menneet vauhdikkaasti. Todella kiirettä on pitänyt, sillä seuraava pallo ollut jo ilmassa ennen kuin entistä on saatu kunnolla kiinni.
– Historia on pitkä. Ydinporukka oli sama siihen saakka kuin neljä vuotta sitten Wentus Blues Band jäi tauolle. Tauko teki hyvää sekä bändille että yleisölle. Nyt on sama fiilis kuin aina ennenkin: bändi on näin paras kokoonpano koskaan.
Menneistä vuosista ja saavutuksista Robban Hagnäs sanoo olevansa ylpeä, erityisesti siitä, miten bändiä on viety eteenpäin aina yhdessä. Tarinassa näkyy ehkä myös pohjanmaalainen jääräpäisyys.
– Huikea tarina, summaa Hagnäs.
– Eniten lämmittää perheellinen tunnelma, kaikki samalla aaltopituudella. Henkilökemiat toimii. Ei ole rajoja vieraiden ja bändin välillä. Se on tärkeintä.
Entäpä kolmikymppiset? Onko viikon päivät spektaakkelimaisen juhlan jälkeen liian aikaista summata Wentusfestin merkitystä bändille ja Perheelle, johon kuuluu laaja kaarti koti- ja ulkomaisia bluesin suurmiehiä ja -naisia?
– Juhlat oli huippujuhlat. Kaikin puolin onnistuneet. Yleisö oli tyytyväinen paikasta ja järjestelyistä. Paikallislehdessä kirjoitettiin, että asteikolla 0–10 juhlat ansaitsevat pisteitä sata! Nämä olivat yhteiset juhlat, jotka bändi rakensi myös itse yhdessä talkoolaisten kanssa. Tässä luotiin tärkeitä muistoja ihmisille. Jatkoja on jo pyydetty.
Wentus Blues Bandin saaga ei toki lopu tähän. Mitä bändillä on mielessä tulevaisuuden päiviin ennen neljänkymmenen vuoden rajapyykkiä? Viimeisimpinä urotekoina on oma alkuvuonna julkaistu albumi Lucky Strike Mama ja mahtava kulttuuriteko yhteistyössä Suomen kärkimuusikoiden ja sanoittajien kanssa, levy Dylan suomeksi. Tulevaisuuden suunnitelmia verhoaa salaperäisyys:
– Hurjia ideoita on, mutta nyt pitää miettiä, mitä niistä kannattaa lähteä toteuttamaan. Norjan ja Ruotsin keikat ovat tässä seuraavaksi.
Robban Hagnäsiä on ihastuttavaa kuunnella. Kaikesta paistaa luovuus, levollisuus, tietty tinkimättömyys ja ennen kaikkea kiitollisuus:
– Kiitos kaikille mukana tekemisessä olleille kolmenkymmenen vuoden aikana, niin yleisölle kuin kaikille yhteistyökumppaneille. Ilman teitä emme ole tässä.