Italialainen kirjailija, kääntäjä ja kriitikko Vincenzo Latronico (s. 1984) on julkaissut useita romaaneja. Alkujaan Bompianin vuonna 2022 julkaisema Le perfezioni on niistä ensimmäinen, joka on käännetty myös englanniksi.
Teoksesta kasvoi Latronicon kansainvälinen läpimurto. Booker- ja Strega-palkintoehdokkuudet saanut kirja on käännetty yli 20 kielelle, joihin kuuluu myös suomi. Gummerus julkaisi Täydellistä-nimen saaneen suomennoksen vuoden 2026 toukokuussa.
Romaanin päähenkilöpariskunta Anna ja Tom kaipasivat vapautta olla oma itsensä – tai rehellisemmin sanottuna vapautta esittää jotain itseään parempaa. Tämä halu ajoi heidät muuttamaan eteläeurooppalaisesta kotikaupungistaan Berliiniin.
Internet-kulttuurissa kasvanut milleniaalipari omaksui jo nuorena aikakaudelle ominaisen halun olla erityinen. Ajan myötä erityisyyden kaipuu ja sen viestittäminen levisivät brändi- ja imagotietoisuutena koko yhteiskuntaan. Pariskunnasta tulikin luovan työn freelancereita kuin vahingossa, kun yhteisöt ja yritykset omaksuivat heidän jo tuntemansa visuaalisen viestintäkielen.
Kotiseuduille jääneet ikätoverit ja sukulaiset puhuvat kehnoa englantia ja ovat muutenkin jäljessä ajastaan. Heidän kohtaamisensa vahvistaa pariskunnan mielikuvaa itsestään ajassaan kiinni olevina maailmankansalaisina.
Anna ja Tom näkevät itsensä sellaisina kuin he tahtoisivat olla, eli versioina, joita he esittävät some-sisällöissään. Tämä alati vahvistettu illuusio peittää alleen totuuden tylsää ja epäomaperäistä luovaa työtä kehnolla palkalla tekevistä freelancereista.
Saman linssin läpi he näkevät Berliinin vapauden, mahdollisuuksien ja kiinnostavien kulttuurikokemusten kehtona. Heitä ympäröivän historian rujommat puolet piilotetaan eksotisoinnin alle.
Illuusio ei kuitenkaan ole pitävä. Läpi romaanin heitä tuskastuttaa, kuinka negatiiviset muistot ja surkeat lomat näyttävät kuvissa valheellisen idyllisiltä. Tarkkaan suunniteltu ja sommiteltu kuva on aina täydellisempi kuin itse koettu hetki.
Pariskunta omaksuu kiinnostuksen kohteensa somen loputtomasta kauneuden kuvavirrasta. Kuin laumaäly myös heidän näennäisesti monimuotoinen ystäväpiirinsä kiinnostuu samaan aikaan samoista asioista. Klubit ja huumeet vaihtuvat hitaaseen ja moniaistillisuutta korostavaan ruoanlaittoon, pienpanimo-oluihin ja erikoiskahveihin.
Keskushahmojensa toimintalogiikkaa esittelemällä kirja satirisoi samanlaisina ympäri läntistä maailmaa leviäviä kulttuuri-ilmiöitä, kuten autenttisuuden ja hienostuneisuuden tavoittelua. Satiiri ei kuitenkaan pohjaa ilkeyteen tai osoitteluun.
Kulloinkin ajan hengen mukaiselle identiteetille oleellisia kasveja, taiteilijoita ja huonekaluja esitellään ajoittain nimin ja termein, joita lukijan ei oleteta tietävän. Modernien ja tehokkaiden digityöläisten sisäpiirivitsit ja kulttuuriset kiinnostuksen kohteet ovat saman ikäluokan ja kulttuuripiirin ryhmäidentiteetin signaaleja.
Mikäli ymmärrät mitä on vaporwave ja instrumentaalinen post-rock, tämä kirja voi kertoa myös sinusta.
Kronologisesti etenevä romaani jakautuu löyhän temaattisiin lukuihin. Yhdessä luvussa tavanomaisuutta kavahtava pariskunta kokee häpeää siitä, etteivät avoinmielisyydestään huolimatta kiinnostu parinvaihdosta ja seksiklubeista, vaan ovat tyytyväisiä arkiseen seksielämäänsä.
Internetin ja sosiaalisen median rooli nousee eri yhteyksissä esiin läpi kirjan. Latronico esittää laajasta ja monisäikeisestä ilmiöstä tiiviitä ja tarkkanäköisiä havaintoja. Aihe ei tuttuudestaan huolimatta tunnu kuluneelta.
Myös gentrifikaatio luo muutoksia kaupunkikuvassa ja sosiaalisten piirien toimintatavoissa. Sen ja somen muoti-ilmiöiden tasapäistävät vaikutukset saavat parin ulkomaiden matkakohteet ja kodin vaikuttamaan kiusallisen samanlaisilta.
Kirja on kirjoitettu ilman dialogia. Ulkopuolisen kertojan ja tiiviin fokuksen luoma yhteisvaikutus on hieman kuin luontodokumentissa, joka avaa paljastavan näkymän kohteidensa sisäisiin motiiveihin. Helposta tunnistettavuudesta ja samaistuttavuudestaan huolimatta päähenkilöt eivät ole ohkaisia karikatyyrejä.
Edetessään kohti nykyhetkeä kirja tarjoaa kiusallisen paljon tuttuja näkymiä ja ilmiöitä. On helppoa ajautua miettimään, onko kirjailijan katse nähnyt myös minut. Tietääkö hän minun luonteeni ja kiusallisen tavalliset, kansainvälisten trendien mukaiset ja amerikkalaista alkuperää olevat kiinnostuksen kohteeni?
Romaanin hiljainen huumori kumpuaa sen asialliseen sävyyn esitettyjen huomioiden tarkkanäköisyydestä ja pariskunnan toisteisista pyrkimyksistä kohti itseään parempaa ihanneminää. Täydellisyys pysyy tarkasta suunnitelmallisuudesta ja nyansseihin panostamisesta huolimatta heidän sormiensa ulottumattomissa.
Juonen kuljetus, kerrontatyyli ja sanallinen ilmaisu muodostavat eheän ja hiotun kokonaisuuden. Kirja ei sivumäärältään huolimatta tunnu liian lyhyeltä, sillä sen huolella viimeistelty kokonaisuus ei yllytä tekstin liian nopeaan ahmimiseen. Aiheestaan ja humoristisuudestaan huolimatta kyseessä ei ole pikalukuinen viihdekirja vaan teos, joka antaa sytykkeitä nykyelämän lainalaisuuksien pohdinnalle.
Nykyajan lainalaisuudet nousevat esiin myös kirjan tietosivulla:
”Tämän teoksen tai sen osan käyttö tekoälyn kouluttamiseen sekä tekstin- ja tiedonlouhintaan on kielletty ilman oikeudenomistajien lupaa.”