Vilho Lampi & Kain Tapper – Lakeuden valo ja veistetty hiljaisuus

Viime vuodet ovat olleet oululaisille otollista aikaa tutustua liminkalaismaalari Vilho Lammen (1898–1936) tuotantoon.

Vuoden 2020 kesä-heinäkuussa Galleria MABD:ssä pidetty Lakeuden maalari -näyttely koostui 23 Lammen teoksesta. Suurikokoisempien maalausten lisäksi tuosta näyttelystä kirkkaiten jäi mieleeni artistin resurssien niukkuutta esiin tuonut pohjalevy, jonka molemmalle puolelle oli tehty maalaus.

Seuraavan vuoden marraskuussa Oulun taidemuseolla alkoi 73 teoksen laajuinen näyttely Väkevä lakeus, joka oli esillä vuoden 2022 elokuuhun saakka. Näyttelyn voi edelleen kokea virtuaalimuodossa Oulun taidemuseon nettisivuilla.

Vuoden 2022 marraskuussa kustantaja Zum Teufel julkaisi Tessa Astren, Aapo Kukon ja Niko-Petteri Nivan yhteistyönä tekemän sarjakuva-albumin Uhma on jumalasta. Albumi käsittelee Lammen elämänvaiheita ja taidetta sekä faktoihin että taiteilijaan liittyvien tulkintojen ja myyttien kautta.

Vuoden 2024 kesäkuussa alkoi vuoden kestänyt Uhma on jumalasta -kiertonäyttely. Se toi albumin näytekappaleen sekä siinä käytettyjä originaaliteoksia nähtäville eri kirjastoihin Oulun alueelle.

Näyttelyjen sarja sai jatkoa vuoden 2026 tammikuussa, kun kaupungin keskustassa sijaitseva Art Gallery Finland avasi Vilho Lammen ja kuvanveistäjä Kain Tapperin (1930–2004) yhteisnäyttelyn Lakeuden valo ja veistetty hiljaisuus. Näyttely oli nähtävillä 10.1.–28.2.2026.

Kain Tapper: Pieni Hautaportti I (1994)

Teosten ja materiaalien vuoropuhelu

Gallerian edellinen näyttely koostui Reidar Särestöniemen suurikokoisista maalauksista sekä oululaisen valokuvaaja Ilkka Jaakolan valokuvasuurennoksista. Jaakola vietti vuonna 1977 kuukauden Särestöniemen elämää ja työskentelyä kuvaten, mutta syystä tai toisesta noiden kuvien ensiesittely tapahtui vasta tämän näyttelyn yhteydessä.

Yhteistä näille molemmille näyttelyille on se, että kahden eri taiteilijan teoksia tuotiin samaan tilaan käymään vuoropuhelua. Särestöniemi-näyttelyssä teoksilla oli suora aiheellinen yhteys, siinä missä Lammen ja Tapperin teosten väliset yhteydet syntyivät niiden materiaalien ja tekstuurien kautta.

Lampi kuvasi teoksissaan luontoa, Tapper taas käytti sitä materiaalina tehden puusta veistoksia ja reliefejä. Teemojen lisäksi taiteilijoita yhdistää heidän teostensa fyysisyys, niiden rosot ja karheat tekstuurit.

Näyttelytilan ikkunoihin oli ripustettu valokuvasuurennoksia molemmista artisteista. Lampi oli kuvattu maalaamassa rehvakkaassa asennossa avarassa ulkoilmassa. Tapper puolestaan oli taltioitu hämärämmissä sisätiloissa, yhdessä kuvassa taltan ja vasaran ja toisessa sahan kanssa puuta työstäen.

Liminka kohtaa Egyptin

Veistosten ja piirrosten lisäksi Tapperilta oli esillä abstrakteja reliefejä, joiden aiheina ovat Egypti ja muumiot. Teemoistaan huolimatta teokset eivät eronneet liiaksi näyttelyn muusta annista.

Niin puuta kuin betoniakin muistuttavien teosten pääosassa olivat niiden pintojen karheus, rosot, kolot ja kulumat. Puun avulla simuloitu muumion käärinliinojen hapertuminen loi luontevan vastaparin Lammen teoksille.

Vasemmalla Kain Tapperin Muumio 1 -reliefi (1994), oikealla Vilho Lammen maalaukset Perunankuorija (1928) ja Ehtoo (1920)

Veistosten ja reliefien rosoihin uppoutumisen myötä silmäni alkoivat etsiä materiaalien tekstuureja myös Lammen maalauksista. Ekspressiivisempien maalausten paksummat maalikerrosten kumpareet toki kutsuvat silmää ilmankin, mutta tässä yhteydessä myös taustalevyjen urat ja liitoskohdat, kehysten kulumat ja kankaiden rosot tekivät niin.

Valokuvien lisäksi kahdestatoista suurikokoisesta maalauksesta koostuvan Särestöniemi-näyttelyn pohjalta yllätyin positiivisesti, että Lammen teoksia oli esillä suurempi määrä. Aiemmin mainitut näyttelyt nähneille ja Vilho Lampi -museon tunteville oli tarjolla myös harvemmin nähtyjä kuvia, joita oli saatu esille eri yksityiskeräilijöiden kokoelmista.

Vilho Lampi: Masennus (1934)

Itselleni uusista kuvista etenkin Masennus (1934) jäi mieleeni voimallisena. Sen melankolisen tunnelman vahvuus ja hahmon liioiteltu dramaattinen ilmeikkyys toivat mieleeni Theodor Kittelsenin.

Norjalaistaiteilijan harmaaseen ja havumetsän haaleisiin sävyihin painottuvasta ilmaisusta poiketen Masennus-kuvan henkilön vaatetus on kuvattu vahvoin värisävyin. Hahmon valkoinen huivi hohtaa kirkkaana, samoin kuin hänen sinisellä umpeen maalatut silmänsäkin.

Taiteilijan myytti ja todellisuus

Lammen taiteilijamyytin keskiössä on hänen 37-vuotiaana tekemänsä itsemurha. Kenties tähän viitaten hänen Masennus-teoksensa oli asetettu seinän keskelle ja ympäröity arkisemmilla kuvilla. Vaikka maalaus olikin keskeisellä paikalla, kärsivän ja nuorena kuolleen taiteilijan myytin ruokinnan sijaan näyttelyn painotus oli tuoda esiin hänen tyylinsä kirjoa ja kuvausvoimansa vahvuutta.

Lammen maalaukset käsittelevät pääasiassa Limingan aluetta ja ihmisiä, eli hänen omaa elinpiiriään maaseudulla. Tyyleiltään ne kuitenkin ovat kirjavia. Tässä näyttelyssä Lammen eri tyylien ja aikakausien teokset olivat sovussa keskenään.

Siskokset (1930) lasten pyöreine piirteineen ja paksuine ääriviivoineen on kuin vanhan lastenkirjan kuvitusta. Taiteilijan omakuvien lisäksi suurikokoisista ja värikkäistä teoksista on mainittava paksuin siveltimenvedoin maalattu muotokuva Ruhmujussi (1929).

Vilho Lampi: Maalaismaisema (1927)

Näiden vastapainona nähtävillä oli myös pieniä ja herkkiä maisema-akvarelleja. Niistä erityisen vaikutuksen teki Maalaismaisema (1927), joka on utuisuudessaan kuin vettynyt tai lasinegatiiville taltioitu valokuva. Porrin kellari (1935) ja kaksi eri Liminganjoki-nimistä teosta vuodelta 1934 puolestaan kuvaavat niin lehtipuut kuin puiden ja pensaiden lehdettömät oksatkin suorastaan pikkutarkasti.

Kohokohdat ja kritiikit

Maalauspinnoiltaan kauttaaltaan karheat Ehtoo (1920), Perunankuorija (1928) ja Talvinen Liminka (1924) kävivät vahvinta vuoropuhelua Tapperin töiden kanssa. Näistä viimeksi mainittu on pelkistetty talvimaisema, jossa on lumenvalkean lisäksi pehmeitä harmaan ja ruskean sävyjä. Teos on maalattu karhealle juuttikankaan kaltaiselle pohjalle, ja sen maalipinnan alla on hiekkamaista rosoa ja pieniä pahkuroita.

Masennus-teoksen lisäksi tämä pienieleinen, jopa karu mutta tekstuurinsa ansiosta erittäin puhutteleva teos oli minulle näyttelyn selkeimpiä kohokohtia.

Vilho Lampi: Talvinen Liminka (1924)

Näyttely jätti vain vähän aihetta valituksille. Niistä päällimmäisin on se, että tiedoksi taiteilijoista oli tarjolla vain lyhyt tekstiluonnehdinta seinällä. Yksittäisistä teoksista oli mainittu vain niiden nimi ja valmistumisvuosi.

Lammen tuotannosta olin jo ennestään kohtalaisesti perillä, mutta Tapper-ummikkona jäin kaipaamaan lisätietoja hänen teostensa historiasta ja teemoista. Mysteeriksi jäi muun muassa se, olivatko hänen luonnoksenomaiset piirroksensa osa hänen veistosprosessiaan vai kokonaan erillinen osa hänen itseilmaisuaan.

Kain Tapperin piirroksia

Metalliset veistetyt päät tuntuivat hieman irralliselta osalta näyttelyä. Lampi maalasi myös kasvoihin ja ilmeisiin keskittyviä kuvia, ja kenties kasvoveistokset olisivat jääneet vähemmän erillisiksi, mikäli ne olisi aseteltu suoremmin kasvomaalausten yhteyteen. Toisaalta avaraan tilaan sijoitettujen veistosten ympäri oli mahdollista kävellä, eikä niitä tarvinnut varoa maalauksia ihastellessa.

Myös myöhemmät Art Gallery Finlandin tiedottamat näyttelyt vaikuttavat kiinnostavilta. Keväällä on luvassa Kuvia Suomesta -yhteisnäyttely taiteilijoilta Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Antti Faven ja Eero Nelimarkka. Näyttely on nähtävissä 7.3. – 31.5.2026. Syksyllä näyttelyn kohteena ovat Pablo Picasso ja Salvador Dali.

Vasemmalla Kain Tapperin Ullrika Hallberg -veistos sekä Vilho Lammen maalaus Liminganjoki (1934), oikealla Lammen omakuva vuodelta 1930

LISÄÄ JUTTUJA: