Viimeinen Laiva

Stingin säveltämällä musiikilla tahditettu Viimeinen Laiva on saanut suomalaisen sovituksensa, jonka ensi-ilta koitti Turun kaupunginteatterissa viime viikonloppuna. Kantavia teemoja musikaalissa ovat laiva, jolla lipua kohti elämän uusia tuulia sekä pohdinta siitä mikä oikeasti on tärkeää.

Vuonna 2014 Viimeinen Laiva sai maailman ensi-iltansa Chicagossa. Musikaali perustuu Stingin henkilökohtaisiin varhaisen elämänsä kokemuksiin englantilaisesta telakkakaupungista sekä John Loganin ja Brian Yorkeyn kirjaan. Ainoastaan pari viikkoa ensi-illan jälkeen Turun kaupunginteatterin sovituksen ohjaaja ja taiteellinen johtaja Mikko Kouki näki New Yorkissa esityksen ja kiinnostui saman tien oikeuksista. Musikaali kertoo työläiskaupungista, jolle telakka on todella tärkeä ja se ollaan lopettamassa. Tuohon aikaan Turussa olikin oikeasti epävarmuuden tilanne telakan tulevaisuudesta, joten kosketuspintaa tulevaan mahdolliseen yleisöön varmasti olisi.

Telakan tunnelma tuodaan näyttämölle usein eri keinoin. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Musikaalin kaksi päähenkilöä ovat Gideon Fletcher ja Meg Dawson, satamalaitureilla tulevaisuudestaan haaveilevat teini-ikäiset rakastavaiset. Valitettavasti Gideonille ei kuulu pelkkää hyvää. Ajatus sukunsa perinteen jatkamisesta telakkatyöläisenä ahdistaa, eikä asiaa helpota kyseiseen urapolkuun painostava väkivaltainen isä. Kunnianhimoinen nuorimies päättää jättää taakseen teollisuuskaupungin, jolla ei näe olevan enää itselleen mitään annettavaa. Taakse jää myös Meg raskain sydämin.

Kuluu viisitoista vuotta ja Gideon palaa laivalla tuttuun kaupunkiin. Suuret suunnitelmat olivat jääneet vain suunnitelmiksi ja mieheksi varttuneena hän on takaisin lähtöpisteessä. Gideon saa huomata miten vuodet ovat kotikaupunkia muokanneet. Telakalla ei mene hyvin ja myös ihmiset ovat vuosien saatossa muuttuneet. Varsinkin eräs, jota Gideon ei merimiesvuosiensa aikana unohtanut.

Musikaali ison maailman tyyliin

Viikko ennen Turun ensi-iltaa Viimeinen Laiva sai runsaasti lisää mielenkiintoa ympärilleen, kun itse Stingin uutisoitiin tulevan Euroopan-kiertueensa lomassa paikanpäälle katsomaan Turkuun esitystä. Kyseessä on musikaalille koko Euroopan kantaesitys. Odotukset ovat siis suuret ja paineet onnistuneelle show`lle leijuvat juuri valmistuneen peruskorjauksen kokeneen kaupunginteatterin salissa.

Panostukset eivät jää yleisöltä huomaamatta. Lavasteet ovat vaikuttavat ja myös pyroteknisiä efektejä nähdään kaksi ja puolituntisen aikana lavalla. Varsinkin musikaalin lopulla esiin tuleva vaikuttava laiva tuo todellakin sataman hetkeksi teatterisaliin.

Parhaimmillaan musikaali onnistuukin tavoittamaan työläiskaupungin yhteisön yhteen hiileen puhaltamisen hengen. Merimiestyyliset musisoinnit ja pubimiljöö luovat onnistuneesti englantilaisen telakkakaupungin tunnelman lavalle.

Yksi juonen suurimmista liikkeellepanevista voimista on Gideonin ja hänen isänsä välinen ongelmallinen suhde, jota puidaan useassa kohtauksessa. Kohtaukset on tarkoitettu varmaankin liikuttaviksi hetkiksi, mutta pätevästä lavastuksesta ja valaistuksesta huolimatta ei suuri lava kuitenkaan tarjoa intiimiä tilaa, jota nämä kohtaukset vaatisivat.

Gideon (Olli Rahkonen) ripittäytymässä isä O`Brienin (Taneli Mäkelä) luona. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Musiikkiosuudet vievät suuren ajan pois varsinaiselta näyttelyltä, mutta näyttelijöistä jokainen suoriutuu osastaan mallikkaasti varsinaisissa repliikkikohdissakin. Sivuhahmoista mielenpainuvin on Taneli Mäkelän tulkitsema viinaan menevä kaupungin piispa isä O`Brien, joka tuo viisauksineen koomista tasapainotusta muuten dramaattiseen musikaaliin.

Liikuttavimmat hetket musikaali tarjoaa yöllisissä kohtauksissa satamalaiturilla, kun elämän virtojen erottamat ja jälleen yhteen saattamat Gideon ja Meg pohtivat yhteistä taivaltaan telakan varjossa. Vahva vertauskuvallisuus onkin musikaalin ehdoton vahvuus. Viimeinen laiva, jonka telakka rakentaa kuvastaa henkiseen umpikujaan päätyneen ihmisen viimeistä mahdollisuutta luotsata tulevaisuus oikeaan uomaan.

Musikaalin tarina saa katsojan pohtimaan elämän loppujen lopuksi nopeaa etenemistä. Päätökset tulevaisuudesta eivät ole helppoja, mutta silti niitä on uskallettava tehdä tai jää polkemaan paikalleen. On vain astuttava oikeisiin laivoihin.

Viimeinen Laiva sai ensi-iltansa Turun Kaupunginteatterissa 15. syyskuuta. Syyskauden esitykset jatkuvat 30. joulukuuta asti.

LISÄÄ JUTTUJA: