VALONKANTAJA!

Avaa kolmas silmäsi

05.02.2020
Teksti:
Kuvat:
Antti Leimi

Mitä pirua täällä tapahtuu. Savun seasta nousee paholaisia ja painajaisia – villiä tanssia, livekeikka ja rituaaleja. Nyt pitäisi osata avata kolmas silmä, ja heittäytyä mukaan.

Oulun Ylioppilasteatterin okkultistisen trilogian päätösosa VALONKANTAJA! sai ensi-iltansa tammikuun viimeinen päivä Valvenäyttämöllä.

Toni Kandelinin ja Heidi Maria Huotarin okkultismitrilogia on ollut huikea matka. Upea Suuri Peto! (2016) iski mieleen ja alitajuntaan voimalla. Noitavasara! (2018) uppoutui naisvihaan, kehyksenään pimeät noitavainon vuodet. VALONKANTAJA! lupaa tehdä matkaa okkultismin historiaan, joka ei kuitenkaan ole ihan tosi.

Aiemmat trilogian osat esitettiin Valvesalissa, jossa on tilaa ja väljyyttä. Valvenäyttämö on  sen sijaan kuumottavan intiimi, ahtaudessaan jopa klaustrofobinen. Valvenäyttämöllä ei pyöritä villejä kierroksia syr-renkaalla – mitään lähellekään niin valtavaa kuin Suuri peto! ei ole luvassa.

Yleisö osana teatteriesitystä

Teatterisavua on heti alkuun ihan älyttömästi ja paikan saa etsiä miltei käsikopelolla. Pian näytelmän hahmot kertovat savuverhon takaa, että katse käännetään nyt teihin, luulitteko olevanne turvassa? Okkultistiset olennot tulevat iholle ja pakottavat yleisön osaksi näytelmää.

Sisäinen teatterikriitikko pyydetään vaientamaan, pitäisi antaa kaiken tulla sellaisenaan tajuntaan. Sitä en voi tässä työssä tehdä, mutta VALONKANTAJAA! on turha arvioida perusteatterin kriteereillä.

Vapaamuurari Jannen tunnistan heti säveltäjämestari Sibeliukseksi (Jake Ronimus), muiden hahmojen henkilöllisyyttä pitää hetki miettiä. Jouni Mömmön (Epe Niiranen) muistan Mana Manasta, kun kuulen huudahduksen: Totuus palaa! Muuten tuntuu, että tämä vaatisi vähintään okkultismin perusopinnot esitiedoiksi.

Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin viihdyttävä tietoteos Valonkantajat: Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä on ollut näytelmän innoittaja. VALONKANTAJA! esitteleekin lähinnä mielenkiintoisia hämärän tien kulkijoita. Yhtenäisyyttä ei ole varmasti edes haettu.

Nykyteatteriesitys sisältää sekavan kokoelman tapahtumia ja tarinaa ei juuri ole. Henkilöhahmot horisevat omiaan ja jopa dialogi on pidetty minimissään. Välillä yleisö kutsutaan mukaan rituaaleihin ja kehotetaan pitämään silmät kiinni. Paikoitellen näytelmä ei etene minnekään.

Nina Ervasti on riemastuttava ennustaja Aino Kassisena ja huumori herättelee taas yleisön eloon. Muut roolihahmot eivät juuri nostata tunteita, etenkin, kun välissä on koko ajan savuverho.

Kekseliäs valaistus ja puvut luovat painajaismaisen tunnelman yhdessä tanssin ja voimakkaan äänimaailman kanssa. Kerronta toimii unen logiikalla, joten on varauduttava siihen, ettei kaikkea ymmärrä.

Livemusiikkia!

Toinen  puoliaika koostuu lähes kokonaan The Aeonin keikasta. Taitava bändi soittaa hienoja synkän kauniita kappaleita. Anna-Kaisa Kettusen laulu lumoaa ja hypnoottinen rytmi pitää otteessaan.

Tunnelmalliset biisit olisivat ehkä suomennettuina toimineet kokonaisuudessa, etenkin kun näytelmän yksi keskeinen hahmo on monitaiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa (Niko Martti). Fennomaanin hämärien teorioiden mukaan kaikki indoeurooppalaiset kielet perustuvat suomalais-egyptiläiseen ihmiskunnan alkukieleen.

Nyt musiikkikeikka jää vähän irralliseksi. Lopussa koemme vielä yhden yllätyksen, jonka tarkoitus on riisua naamiot ja etäännyttää katsoja näytelmän okkulttisesta maailmasta. Roolien takaa löytyvät ihmiset jättävät hyvästit okkultismitrilogialle.

VALONKANTAJAN! laaja teema on ihmisyys. Ajatus summattiin jo trilogian ensimmäisessä osassa hienosti pariin lauseeseen: Tee mitä tahdot, on oleva koko laki ja Rakkaus on laki, rakkaus tahdon alla. Ne jäivät kiertämään kehää mieleen.

Nyt en osannut avata sitä kolmatta silmää, mikä olisi täyteen kokemukseen vaadittu. Tietoisen mielen vaimentaminen on haastava tehtävä, sillä mieli etsii väkisin merkityksiä ja yrittää rakentaa kokonaisuuksia. Nyt en vaan saa mistään otetta. Ehkäpä myös mahdollisuus yllättää on jo kolmannessa osassa mennyt.

VALONKANTAJA! on rohkea ja mielenkiintoinen trippi, joka tarjoaa ärsykkeitä kaikille aisteille. Suuri Peto! ja Noitavasara! asettivat kuitenkin riman niin korkealle, että trilogian pienimuotoisempi päätösosa on väistämättä hienoinen pettymys.

 

NÄYTELMÄ. Oulun Ylioppilasteatteri: VALONKANTAJA! Käsikirjoitus ja dramaturgia Toni Kandelin. Ohjaus Heidi Maria Huotari. Apulaisohjaus ja koreografiat Nina Ervasti. Tuottaja Sanni-Elina Karvonen. Tuotanto/OYT Ari-Matti Lappalainen. Valosuunnittelu. Äänet, äänisuunnittelu Antti Leimi. Bändi The Aeon. Rooleissa muun muassa Heidi Maria Huotari, Jake Ronimus, Niko Martti, Petri Piirainen, Lotta Aakko, Epe Niiranen, Fanny Riekki, Kaisa Seppänen ja Nina Ervasti. Kenraaliharjoitus 29.1. Ensi-ilta Valvesalissa 31. tammikuuta.

VALONKANTAJA! Valvenäyttämöllä 29.2. asti. Kesto noin 2h 30 min, sis. väliajan. Ikäsuositus 18+




LISÄÄ JUTTUJA:

Romeo and Juliet, Rock The Ballet, Rasta Thomas Teatro del Babel, Alejandro Calva, Aurora Cano