Unelmien maatila (The biggest little farm, USA 2019)
Onnistuuko yhteistyö luonnon kanssa?
Haaveiletko yksinkertaisesta elämästä maalla sopusoinnussa luonnon kanssa? Jos vastaat kyllä, tämä dokumenttielokuva sinun on nähtävä. Unelmien maatila tarjoaa satumaisen mutta tositapahtumiin perustuvan tarinan kalifornialaisesta pariskunnasta, joka päättää toteuttaa unelmansa ympäristöystävällisestä maatilasta.
Elokuva on teknisen toteutuksensa ja lämminhenkisyytensä ansiosta mieluisaa katsottavaa. Sen on ohjannut John Chester, joka on toinen elokuvan päähenkilöistä.
Tarina sijoittuu viime vuosikymmenelle. Elokuva alkaa nurinkurisesti dramaattisesta metsäpalosta, joka uhkaa kukoistavaa maatilaa puutarhoineen ja eläimineen. Sitten palataan ajassa taaksepäin vuoteen 2010, jolloin pariskunnan ajatus maatilasta alkaa muuttua todeksi.
Molly ja John asuvat Santa Monicassa tavallisen näköistä elämää. Molly työskentelee ruokabloggaajana ja kokkina ja John toimii luontokuvaajana matkustellen ympäri maailmaa.
Mollyn haaveena ollut luonnonmukainen maatila muuttuu todeksi Todd-koiran myötä. Todd on huonoissa oloissa elänyt koira, joka saa uuden kodin Mollyn ja Johnin luota. Todd ei kuitenkaan viihdy heidän kotonaan lähiössä, joten John ja Molly päättävät etsiä sopivan maatilan, jossa Toddilla on tilaa toteuttaa itseään.
80 hehtaarin tila löytyy Los Angelesin liepeiltä. Tilan maaperä on köyhtynyt yksipuolisen viljelyn seurauksena, joten Mollyn ja Johnin tehtävänä on elvyttää kuollut tila takaisin kukoistukseen. Kuluu vuosi jos toinenkin eikä vastoinkäymisiltä vältytä.
Vihollisen näkeminen yhteistyökumppanina
Mollyn ja Johnin tavoitteena on löytää tasapaino maatilan luonnon kanssa. Tehtävä ei ole helppo. Jokainen maanparannusyritys luo otolliset olosuhteet seuraavalle tuholaiselle. Molly ja John eivät halua käyttää tuholaismyrkkyjä.
Lopulta he oppivat ratkaisemaan ongelmia luonnonmukaisin keinoin, ymmärrettyään, että jokainen tuholainen on myös mahdollisuus. Sitä ennen oppirahoja on maksettu tuhoutuneina satoina useita kertoja.
Tarinan opetus on, että mitä enemmän kirvoja ja myyriä kasvimaallasi on, sitä terveempää on kasvattamasi sato. Kuinka huojentavaa onkaan nähdä asiat positiivisessa valossa!
Elokuva on toteutettu lumoavin efektein. Ääni- ja kuvatehosteet ovat korkealaatuisen luontodokumentin tasoa. Toden tuntua tuovat kuitenkin spontaanit videoklipit. Tämä tarina on todella koettu ja eletty.
Hahmot kuin suoraan satukirjasta
Apuna Mollylla ja Johnilla on alusta saakka perinneviljelyguru Alan York, joka on tämän tarinan Nuuskamuikkunen. Vähän omituinen mutta häkellyttävän viisas. Alan asettaa heti Mollyn ja Johnin riman korkealle, sillä hänelle ei riitä muutama viljeltävä laji. Lopulta puutarhassa kasvaakin 75 eri hedelmälajia.
Alanin mukaan monimuotoisuus johtaa yksinkertaisuuteen. Siksi maatilalla pitää olla myös eläimiä, jotka tuottavat lantaa kasvien ravinteeksi. Enempää Alan ei eläinten hoidosta sitten tiedäkään.
Oman mausteensa maatilan tarinaan tuovat eläimet, joiden persoonia dokumentti kuvaa humoristisesti. Maatilalla asuu muun muassa suurperheellinen Emma-sika, joka kokee äitiyden nurjiakin puolia sekä Emman poikaystävä Greasy-kukko, joka ei oikein tiedä miten suhtautua Emman suureen pahnueeseen. Todd-koira puolestaan suhtautuu tilan uusiin paimenkoiriin Cayaan ja Rosieen penseästi. Vieväthän ne hänen yksinoikeutensa tilan ainoana koirana!
Ei sittenkään pelkkää piipertämistä
Ekosysteemin rakentaminen on elokuvan punainen lanka. Tarina saa pohtimaan, mihin tehotuotanto johtaa? Me kuljetamme tehotuotettua ruokaa ympäri maapalloa, saastutamme vesistöt, kiihdytämme eroosiota, emmekä voi osoittaa sormella ketään, koska olemme kaikki yhtä suurta verkostoa. Monimutkaista maailmaa on vaikea hallita.
Moni suuri unelma on päättynyt surullisesti, mutta Mollylla ja Johnilla on vahva usko tekemiseensä sekä hyvä parisuhde. Ne toimivat voimavarana hankalissa tilanteissa. Pariskunnalla on matkassa myös rutkasti onnea eivätkä heidän verkostonsa työurien vuoksi taatusti ole olleet suppeat.
Unelmien maatila luo uskoa parempaan huomiseen. Se osoittaa, että ihminen on onnellisimmillaan tehdessään jotain merkityksellistä, joka tekee hyvää meille kaikille.
Elokuva ei kuitenkaan anna liian ruusuista kuvaa maatilalla elämisestä, vaan idyllisten hetkien eteen on nähtävä valtavasti vaivaa. On kyettävä lopettamaan kituvia eläimiä, kahlattava lietteessä ja valvottava öitä poikivien eläinten vuoksi.
Elokuvassa ei ihannoida menneen ajan tunnelmaa, vaan maatilalla otetaan nykyteknologian kuten internetin ja valvontakameroiden tarjoamat mahdollisuudet vastaan. Siinä ei myöskään saarnata, eikä esitetä tekopyhiä elämänohjeita. Mutta kun eloton maatila on saatu kukoistamaan, kertoja toteaa:
”Miljardeja vuosia vanha prosessi heräsi henkiin. Ja ne palasivat. Nyt tällä pienellä maatilalla on jopa yhdeksän miljardia pieneliötä hajottamassa mätänevää biomassaa. Pieneliöitä, joilla on tietty tarkoitus pyrkimässä muuttamaan kuolleen eläväksi, savipaakun terveeksi maaksi.”
Elokuvan lopussa ollaan takaisin hetkessä, jolloin liekit nuolevat puutarhan raja-aitoja. Miten käy rakkaudella rakennetun puutarhan, Emman, Toddin ja muiden eläinystävien?
Myönnän, että lopussa tirautin kyyneleen. Suosittelen tätä elokuvaa kaikille luonnonystäville, taivaanrannanmaalareille ja oman tiensä kulkijoille. Puolitoistatuntinen elokuva tuntuu jäävän liian lyhyeksi ja saa janoamaan jatko-osia. Tämä tarina on todellinen voimaannuttaja.
Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa.
LISÄÄ JUTTUJA:
