Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä
Kaksi maailmaa yhdistyvät
Pauliina Vanhatalon kuudes vakavan fiktion romaani Tuulesta temmattu elämä avaa lukijalleen kaksi erilaista maailmaa. Kolmetoistalapsisessa lestadiolaisperheessä kasvaneen Titin ja teatterimaailman viininhuuruisessa koti-ilmapiirissä varttuneen Ilmon tiet kohtaavat herkässä kasvutarinassa.
Omaa paikkaansa etsimässä
Tuulia eli Titi on tottunut huolehtimaan muista, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi itsestään. Kaikille muille perheenjäsenille on helppoa keksiä olemassaolon syitä, mutta itselle ei. Koulun naapuriluokasta kantautuvat ilmaisutaidon harjoitukset kuulostavat mielenkiintoisemmilta kuin ääneen luetut englanninkieliset sanat. Voisiko uskovainen tyttö alkaa harrastaa teatteria – mitä äitikin siihen sanoisi? Vai sanoisiko mitään, sillä äidin vatsa on taas kohoamassa.
Ilmo on huolehtinut pikkuveljestään aina, varsinkin silloin kun näyttelijä-äiti on juonut viinipullollisen tai kaksi. Aikuistunut Ilmo on töissä uimahallin uinninvalvojana, mutta asuu edelleen kotona. Eräänä päivänä keittiöstä löytyy langanlaiha tyttö, jonka äiti on tuonut mukanaan näytelmäkerhosta. Tyttö on nimeltään Titi. Pikkuhiljaa isättömän pojan ja omaa paikkaansa etsivän tytön välille kehittyy rakkaussuhde, joka perustuu molemminpuoliselle luottamukselle, ainakin alussa.
Elämänhallinnan harjoittelua
Vanhatalo on kirjoittanut teostaan usean vuoden ajan. Tarinan alkuidea oli syntynyt teatteriporukan bussimatkalla Pietariin. Kirjailija on halunnut luoda helposti lähestyttäviä henkilöitä, joita Titi ja Ilmo kumppaneineen kieltämättä ovat.
Oulun Muusajuhlien haastattelutilaisuudessa Vanhatalo kertoo pyrkivänsä elämän ja todellisuuden kuvaamiseen. Siinä hän onnistuukin teoksessaan. Tuulesta temmattu elämä on todenmakuinen taiteilijaromaani, joka käsittelee aiheitaan asiantuntevasti. Kummankaan maailman oloja ei mustamaalata vaan niitä kuvataan omalaatuisin ja herkin vivahtein.
Teos sisältää useita hahmoja, jotka ovat jollain tavalla hukassa omassa elämässään ja koettavat selviytyä hyväksi katsomallaan tavalla: Ilmolle hengenpidätysharjoitukset veden alla tuovat elämälle merkityksen, kun taas syömättömyys auttaa Titiä hallitsemaan arvaamatonta eloa. Ilmon äiti Riitta kipuilee menneisyytensä kanssa eikä Titin kurssikavereidenkaan elämä Teatterikorkeakoulussa ole helppoa. Herää kysymys: Onko elämä pelkkää näytelmää?
Elämä ei ole yksinkertaista
Henkilöhahmojen tarkka kuvaus ja ajatuskulkujen hienovireinen tulkinta vahvistavat jo sanottua: Vanhatalolla on psykologista silmää tarinankertojana. Perusteellisesti taustatyönsä tehnyt kirjailija on löytänyt kummastakin maailmasta juuri olennaisimmat asiat ja pystynyt upottamaan ne uskottavasti tarinan lomaan. Vanhatalo on halunnut tuoda oman näkökulmansa aiheisiin ja onnistunut siinä.
Epäkronologinen pompahtelu aikajanalla luo haastetta lukijan aivonystyröille: välillä ollaan lapsuudessa, välillä nykyhetkessä. Lukijan on syytä pysyä tarkkana. Tuulesta temmattu elämä on kirja teatterin ja uskonnon risteymistä. Se on kirja siitä, miten ihminen mukautuu omaan elämäänsä, sillä kaikille ei suinkaan ole selvää miksi tekee sitä mitä tekee. Yksinkertaista ei ole kenelläkään.
LISÄÄ JUTTUJA:
