Yli kolmenkymmentä novellia rajojen ylittämisestä. Novellikokoelma koostuu kaunistelemattomista tarinoista perheidyllin muuttumisesta väkivallaksi, lapsuuden äkkinäisestä lopusta sekä maahanmuuttajien kokemuksista, pedofiliasta puhutaan kaunistelematta ja suoraan. Tunkeilijat raottaa yksityistä ja vaiettua maailmaa.
Maria Peuran Tunkeilijat-novellit ovat itsenäisiä tekstejä ja niissä käsitellään varsin rankkoja aiheita. Tekstejä yhdistää usein lopun yllätyksellisyys, jossa asiat kääntyvät päälaelleen ja samalla paljastuu novellien todellinen sanoma ja elämän vinoumat. Äiti kiristää lastaan itsemurhalla ja vaatii tätä kumoamaan puheensa äidille mieleisiksi. Lomamatka ei olekaan kadehtimisen arvoinen vaikka puheista voisi niin päätellä, vaan tylsää ajanvietettä ja kourimisen kohteeksi joutumista.
Myös maahanmuuttajien asioita käsitellään useissa novelleissa, ja heidän auttamisen halu vievät novelleja erisuuntiin. Joskus tulkki ei taidakaan olla neutraali sanoman kääntäjä vaan alkaa esittämään myös omia mielipiteitä. Tai kun vanha nainen rakastuu nuoreen turvapaikanhakijaan, kuka käyttää hyväkseen ja ketä? Tai kun vapaaehtoistyöntekijä peittää kasvonsa maskilla, jotta väkivallan jäljet eivät näkyisi, niin kenen asiat ovat hyvin ja kenen huonosti.
Novelleissa käsitellään suoraa ja kaunistelematta elämää. Se tekee siitä paikoin myös raskaan luettavan, kun esimerkiksi insesti, perheväkivalta ja hyväksikäyttö toistuvat useissa novelleissa. Teoksen novellit eivät silottele totuutta. Karmeat kohtalot ja henkilöiden vinksahtaneet näkökannat tunkeutuvat lukijan tajuntaan, ja lukija joutuu kohtaamaan sen epäoikeudenmukaisuuden, häpeän ja pelon mikä leimaa useita tarinoita. Välillä haluaisi vaan piiloutua, unohtaa ja olla ymmärtämättä mitä tarinat kertovat – sulkea silmät todellisuudelta.
Usean novellin minäkertoja, ei näe tätä totuutta mikä lukijalle vieritetään, vaan hän selittelee asioiden tilaa itselleen ja uskottelee kaiken olevan hyvin tai jopa yrittää puolustella käytöstään ja saada sille oikeutusta. Kertojan vääristynyt näkökanta suorastaan huutaa totuuden perään. Kirja tuo esiin kahtiajaon oikean ja väärän kuten myös jaon minän ja muiden välillä. Lukijana jää pohtimaan, ymmärtääkö kertoja koskaan totuutta ja voivatko asiat todellisuudessa olla noin hullusti.
Kielellisesti kokoelma on mielenkiintoinen, osa novelleista on kirjoitettu meän kielellä ja se tekee niistä kotoisia ja arkisia. Toiset taas ovat runollisen kuvailevia ja osa hyvin virallisen oloista tekstiä. Vaihtelu teksteissä on mielenkiintoista, mutta samalla koin sen rikkovan lukukokemusta kun yhtenäinen linja puuttuu. Välillä lukijana oli myös vaikea pysyä mukana kertojan tajunnanvirrassa ja ymmärtää mistä kaikessa tässä on kysymys ja tarinaan sisään pääseminen oli työlästä. Novellit todella vievät tunnelmasta toiseen.
Teemana useasta novellista voi löytää rajojen ylittämisen – niin konkreettisesti valtion rajan, kuin kuvainnollisesti omien rajojen tai yksityisyyden rajojen. Rajan ylittäjäksi joutuu myös lukija, kun hän astuu novellien kertojien maailmaan. Jatkuva rajojen rikkominen ja rankat tarinat tekevät kirjasta paikoin raskaan luettavan, se ei ole mitään kepeää ja iloista hersyttelyä kauniista kielestä huolimatta. Lukuisten tarinoiden ja julmien kohtaloiden jälkeen jää sanottomaksi, ei tiedä enää miten reagoida kaikkeen kerrottuun. Väkivaltaa, huomionhakuisuutta ja asioiden piilottelua on liikaa.