Trio Teos

Pianotrion dynaaminen iltakonsertti

14.02.2020

Kaustisen kamarimusiikkiviikko on tarjonnut korkeatasoista klassista musiikkia ja kuvataidetta vuodesta 1979 lähtien. Keskitalven taidetapahtuma on vuosien saatossa houkutellut paikalle suomalaisen kamarimusiikin huippunimiä, ja yleisö on saanut nauttia varsin monipuolisesta ohjelmatarjonnasta.

Torstai-iltaisen konsertin esiintyjä oli suomalais-virolainen Trio Teos, jossa soittavat Kreeta-Julia Heikkilä (viulu), Jaani Helander (sello) ja Jaan Ots (piano). Energiseksi ja vetovoimaiseksi kuvailtu pianotrio on aloittanut toimintansa vuonna 2017. Parituntisessa konsertissa kuultiin 1900-luvun kamarimusiikkia sen keskeisiltä säveltäjiltä.

Melartinin harmoniset pikkukappaleet

Kamarimusiikkiviikon pääesiintymispaikkana toimii peruskallion sisään louhittu konserttisali, jonne saapuminen johdattaa yleisön kuin rinnakkaistodellisuuteen. Korkeasta aulasta astellaan alaspäin johtavaa käytävää kohti raskaita puuovia ja vaikuttavaa esiintymistilaa.

Yleisöä ympäröivät rouheat kallioseinät sekä yläpuolen raskaat puupalkit korostavat suojaisaa ja luolamaista tunnelmaa. Katsomon valot himmenevät ja katseet kohdistuvat pelkistettyyn esiintymislavaan, jossa kiiltävä flyygeli, nuottitelineet ja tyhjät istuimet odottavat.

Hetki ennen konsertin alkua.

Nuorehko esiintyjätrio saapuu aplodien saattelemana ja johdattelee keskittyneen yleisön Erkki Melartinin (1875−1937) kappaleilla rauhallisiin iltatunnelmiin. Serenatan hitaat ja kauniit sävelet lipuvat kuulijan mieleen, ja äänten harmonia laskee mukavasti sydämen sykettä. Notturnon (yömusiikki) päättää korkea huiluääni, joka häipyy hiljalleen kuulumattomiin.

Nordgrenin omaleimaista musiikkia

Jos kuulija tuuditeltiin konsertin aluksi lempeästi uneen, on Pehr Henrik (PH) Nordgrenin (1944−2008) dramaattisista ensitahdeista alkaen selvää, ettei unesta ole tulossa rauhaisaa. On kuin nukkujaa piinaisi tässä kaksiosaisessa pianotriossa (1980) painajainen, joka välillä laantuu ja sitten taas voimistuu ahdistavaksi kamppailuksi.

Mielikuvissani Nordgrenin musiikki on varsin modernia, oikukasta ja kuulijaa haastavaa eikä nyt kuultava teos tee tähän poikkeusta. Sen esittäminen lienee ikimuistoista ja vaativaa.

Instrumenteista ja niiden soittajista purkautuu esiin hurjalta kuulostavia ääniä ja jännittävän voimakkaita eleitä: pianistin sormet ja ylävartalo pakenevat polttavia koskettimia, sellon otelauta kielineen paukkuu ja toisinaan äänestä ja asemasta liu’utaan aavemaisesti toiseen. Välillä jousien päistään irronneita jouhia täytyy nyppiä irti.

Kaustisen kamarimusiikkiviikko on syntynyt säveltäjä Nordgrenin aloitteesta, ja hän toimi myös pitkään juhlan taiteellisena johtajana. Nordgrenia on kuvailtu yhdeksi säveltaiteemme omintakeisimmaksi ääneksi, jonka musiikki on poikkeuksellisen kommunikoivaa, persoonallista ja jopa puhdistavaa − joskin se saattaa vaatia tottuneita korvia.

Martinin kansanmusiikkiaiheinen varhaisteos

Nordgrenin jälkeen kuulijan äärimmilleen viritetty tarkkaavaisuus saa lepoa, vaikka ohjelmatietojen mukaan kuulemme “epätavanomaisen (suorastaan postmodernin!) yhdistelmän kansanmusiikkia hienostuneessa, kolmiosaisessa kamarimusiikkikontekstissa”.

Frank Martinin (1890−1974) varhaisteos Trio sur des mélodies populaires irlandaises (1925) pulppuilee varsinkin ensimmäisessä ja kolmannessa osassa riemullisen vauhdikkaasti eteenpäin. Iloittelevan kuorrutuksen pohjalla kuultavat tuttu kansanmusiikki ja tanssillisuus, jotka toisessa osassa hidastuvat kaihoisan laulavaksi.

Museosalissa yleisölle oli avoinna säveltäjä Paavo Heinisen kuvavariaatioita.

Väliajalla seurueemme suuntaa kahvioon, jossa muukin yleisö tuntuu innokkaasti vaihtavan ensikokemuksiaan illan ohjelmatarjonnasta. Äänekkäälle puheensorinalle on paikkansa, sillä konserttisalissa klassisen musiikin yleisö on perinteisesti hipihiljaa ja riehaantuu korkeintaan (viimeisten) aplodien aikana.

Ravelin iki-ihana klassikko

Väliajan jälkeen on vuorossa Maurice Ravelin (1875−1937) neliosainen Pianotrio a-molli (1914), jonka satumainen alku saa suupielet kaartumaan levolliseen hymyyn. Teos on tämän konsertin perinteisin, ja varsinkin sen kolme ensimmäistä osaa antavat tilaa omille ajatuksille ja verkkaisellekin nautinnolle.

Kreeta-Julia Heikkilä, Jaani Helander ja Jaan Ots tulkitsevat Ravelia.

Teoksen sävellystyö eteni aluksi hiljalleen, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen sai Raveliin vauhtia. Hän kirjoitti ystävälleen, että lopulta viiden kuukauden työt valmistuivat viidessä viikossa. Lopputulos on upea: säveltäjä hyödyntää laajasti kunkin instrumentin äärirajoja ja viimeisen osan loppu huipentuu orkestraalisen mahtipontisesti.

Kamarimusiikin soittaminen on orkesterimusiikkia vaativampaa ja intiimimpää. Virheet eivät huku massaan ja esiintyjien täytyy tarkkailla toisiaan, koska johtavaa kapellimestaria ei ole. Trio Teoksen ohjelma on monipuolinen ja tuo hienosti esiin kokoonpanon teknisen taitavuuden ja vahvan tulkinnan.

Tätä oli lupa odottaakin muusikoiden varsin vaikuttavien meriittien ja menestyksen perusteella.

 

Kaustisen kamarimusiikkiviikon konsertti 30.1. Kansantaiteenkeskuksessa. Trio Teos. Melartin, Nordgren, Martin, Ravel.




LISÄÄ JUTTUJA:

Näköala sillalta