Tommi Liimatta: Rollo

Bändikirja luovuudesta ja nuoruudesta

Tommi Liimatan monipuolinen kirjallinen tuotanto sisältää romaaneja, tietokirjallisuutta, sarjakuvateoksia ja lyriikkaa. Musiikin saralla Liimatta on tullut tunnetuksi Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen laulajana ja laulunkirjoittajana. Tommi Liimatan omaelämäkerrallinen Rollo keskittyy Absoluuttisen Nollapisteen vaiheisiin, mutta on paljon enemmän kuin kertomus bändistä.

Rollo on jatkumoa romaaneille Jeppis ja Jeppis 2, joissa Liimatta kuvaa lapsuuttaan Pietarsaaressa 1980-luvulla. Rollo on edeltäjiään omaelämäkerrallisempi ja dokumentaarisempi. Tätä alleviivaa se, että teoksessa on kerrontaa elävöittäviä aikalaishaastatteluja, valokuvia, sarjakuvapiirroksia, biisiluonnoksia ja litteroituja äänitteitä kaverusten keskusteluista ja bänditreeneistä.

Lapsuuden ja nuoruuden päiväkirjat ovat olleet Liimatalle varmasti todellinen aarreaitta, kun hän on yli 700-sivuista Rolloa kirjoittanut. 

Teini-ikä ahdistaa, mutta oma ääni löytyy varhain

Rollossa yläasteikäinen Tommi muuttaa Rovaniemelle. Lapsuus on jäämässä väistämättä taakse:

Minun ja pikkupoikien välillä oli murrosiän kuilu. He tiesivät jotain mitä minä en enää tiennyt. Minä aavistin jotain mitä he eivät vielä aavistaneet. Kahlasin järveen, panin sukelluslasit päähän ja hengitin snorkkelin läpi 12 minuuttia.”

Teini-ikä aiheuttaa ahdistusta. Olisi sopeuduttava vanhempien eroon, uuteen ympäristöön ja kouluun. Nuori mies, joka esittelee itsensä luokan edessä sanoin ”Tommi, Liima abessiivissa”, vaikuttaa koulutovereiden ja opettajien silmissä epäilemättä ärsyttävältä.

Teini-iässä luovuus pääsee valloilleen. Pakonomaista heittäytymistä omaperäisiin projekteihin on viihdyttävää seurata. Syntyy kotivideoita, piirustuksia, tekstejä ja biisejä, joista osa jalostuu myöhemmin Absoluuttisen Nollapisteen levytyksiksi. Luovuutta rajoittaa tarve tehdä jotain merkittävää. Parhaimmillaan elämä on kuitenkin keveää:

Kevätkauteni oli ollut melkein pelkkää valoa ja iloa, enkä ajatellut omaavani mitään vakavaa sanottavaa: sen kun vain vammailin menemään. Vähät siitä, jos opettajat pitivät minua lapsellisena ja juntit ärsyttävänä.”

Ei pelkkä musiikkielämäkerta

Rollon alku kuvaa teini-ikäisen Tommin arjen seikkailuja ja mielenmaisemaa, loppu paneutuu Absoluuttisen Nollapisteen syntyyn ja kehittymiseen. Rollo tarjoaa paljon yhtyeestä ja bänditoiminnasta kiinnostuneille. Samalla kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Rovaniemen rock-historiaan siinä onnistuen.

Pelkkä musiikkielämäkerta Rollo ei kuitenkaan ole ja sopiikin siksi myös muille kuin musiikkidiggareille. Rollo on tarkkanäköinen kuvaus nuoruudesta lama-ajan Suomessa, aikuiseksi kasvamisesta ja luovuudesta. Itseäni viehättää ennen kaikkea se, kuinka Liimatta kuvaa ystäväpiirin ryhmädynamiikkaa ja hahmottelee omaa rooliaan osana joukkoa. Jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne tuntuu vaivaavan jatkuvasti, vaikka bändistä oma paikka lopulta löytyykin.

Aikuisuuden kynnyksellä alkoholi tulee osaksi Tommin elämää. Liimatta kuvaa kännäämistä viehättävän realistisesti, dramatisoimatta ja välttäen kuluneet kliseet. Juomista ei myöskään nähdä pakollisena osana taiteilijuutta.

Rollo on yksityiskohtia täynnä oleva, niin sisällöltään kuin pituudeltaan runsas teos, jossa jokaiselle arkiselle havainnolle ja kokemukselle annetaan suuri arvo. Liimatan tapa kirjoittaa on asiallinen mutta kaikkea muuta kuin kuiva. Kirjaa lukiessa tuntee todella olevansa sisällä nuoren Tommin maailmassa ja mielenmaisemassa. Se, jos mikä, kertoo kirjailijan taidokkuudesta.

Rollo
Tommi Liimatta

Like
Sivumäärä: 750


LISÄÄ JUTTUJA:

30 jälkeen 30