Tomi Sonster: Henkimaailman poliisi
Voiko jumaluuden kuluttaa loppuun?
Henkimaailman poliisi on aiemmin runoilijana tunnetun Tomi Sonsterin ensimmäinen proosateos. Se kertoo sarjamurhaajana monta elämää eläneestä sielusta, joka ryhtyy suorittamaan hyvin erikoisia tehtäviä taivaan koululle. Samalla hän kertoo kohtaamiensa ihmisten tarinoita. Sielun matka vie lopulta planeetalta toiselle päätyen Plutolle, jossa hänestä tulee planeetan hiekkainen jumala.
Brutaalit kohtalot
Maailma on tuhoutunut. Jäljellä on muovia. Teoksen keskeinen kysymys on: voiko jumaluuden kuluttaa loppuun? Entä onko kaiken tuhon ja hävityksen jälkeen paluu ihmisyyteen mahdollista?
Luin kirjan kahteen kertaan saadakseni tolkun siitä. Teos on runollinen, brutaali, maailmanlopun tunnelmassaan ahdistava. Jokaiselle henkilölle käy huonosti. Ehkä heidät viedään taivaaseen, joka osoittautuukin helvetiksi. Tai vähintäänkin kohtalona on jatkaa synkkää elämää seuraavat 500 vuotta syntymällä aina uudelleen ja uudelleen.
Kirjan kuvasto täyttyy brutaalien elementtien lisäksi taivaasta ja suhteesta Jumalaan ja Jeesukseen. Lopulta kuitenkin todetaan, ettei Jumalaa ole, hän on tyhjä.
Groteskia kuvastoa
Yliluonnolliset tapahtumat seuraavat toisiaan. Kirjaa lukiessa täytyy asennoitua siihen, että mitä tahansa saattaa tapahtua ja ihminen muuttuu milloin miksikin, sillä muodonmuutos on miltei jokaisen henkilön kohtalo.
Kaoottisuus leimaa tätä modernia teosta. Teksti yllättää kerta toisensa jälkeen vaihtelullaan: herkkää, kaunista, absurdia, kammottavaa, elämää, kuolemaa, väkivaltaa. Scifi ja fantasia yhdistyvät jopa kauhuksi, jota leimaa groteski kuvasto.
Lukijan rooli on tämän teoksen kohdalla vaativa. Mitään ei anneta valmiina, mitään ei ole valmiiksi pureskeltu. Lukijan mielikuvitus laukkaa villinä Sonsterin luomassa toisessa maailmassa.
Kuolema, Jumala, luoja toistuvat teoksen ahdistavina pääteemoina. Läsnä ovat niin uskonto kuin mystiikkakin, olevan kauneus ja kauheus, itku ja nauru. Maailmanloppu on tulossa koko ajan nurkan takana.
Kirja väänsi aivoni uuteen asentoon ja seurasi mielessäni pitkään lukemisen jälkeen. Seuraavaksi aion tutustua Sonsterin runouteen.
LISÄÄ JUTTUJA:
