Toiminnan ja tunteiden Oliver!

Heti Oliver! -musikaalin alussa katsojan huomio napataan vauhdikkaalla kohtauksella, jota vahvistaa bändin dramaattinen musiikki. Tummalla ja lavastukseltaan vähäeleisellä näyttämöllä nähdään useita ryhmäkohtauksia läpi Oliverin tarinan loppuun saakka. Juuri tätä yleisö osaakin odottaa, sillä ohjelmalehtisessä esitystä kuvaillaan tarinan, musiikin ja joukkovoiman ylistykseksi. Kaustisen musiikkilukion jokavuotinen musikaali on pienen erikoislukion iso ponnistus sekä taidonnäyte, joka ammentaa voimansa juuri yhteisöllisyydestä ja porukasta – ohjaaja Vesa Kivisen luotsaamana.

Suomessakin usean eri kaupunginteatterin ohjelmistoon kuulunut musikaali kantaesitettiin 1960-luvun Lontoon West Endissä ja sen käsikirjoituksen, musiikin ja sanoituksen on tehnyt Lionel Bart. Musikaali pohjautuu realisti Charles Dickensin 1800-luvun alun Lontoota ja sen köyhälistöä kuvaavaan klassikkoon Oliver Twist, jossa orpo Oliver seikkailee ja yrittää selviytyä tylyssä kaupunkiympäristössä ja hierarkkisessa yhteiskunnassa.

Ristiriitaisia roolihahmoja

Kivinen haluaa omien sanojensa mukaan nostaa Oliverin tarinasta esiin ajankohtaisuuden, välittämisen ja empatian. Jos yleisö näkisi vain musikaalin ensimmäisen osan, se voisi pettyä, sillä sen teemoina ovat pikemminkin valta, ihmisten kylmyys, lohduton yksinäisyys ja tarve kuulua johonkin. Saana Heikkinen onnistuu Oliverin roolissaan, ja varsinkin hänen kaunis ja herkkä lauluäänensä on alkupuolen koskettavinta antia muuten runsaiden ja osittain sekavien ryhmäkohtausten välillä. Alkuperäisen tarinan aikuisten ylivalta suhteessa lapsiin jää nyt vähemmälle huomiolle, koska näyttelijät ovat keskenään selvästi samanikäisiä.

Yleisö saa eniten irti yksilösuorituksista, joita nähdään väliajan jälkeen enemmän. Toisen puoliajan päähenkilöiksi nousevat Nancy ja Fagin loistavien Anna Lampelan ja Jukka Hulkkon tulkitsemina. Jos Oliver vaikuttaa kohtalon sinne tänne heittelemältä kokijalta ja toisten tarkkailijalta, niin Nancyn ja Faginin roolihahmoissa ristiriitaisuus ja monitasoisuus pääsevät esille. Molemmat esittävät olosuhteiden pakosta muille rikollisille omaa rooliaan, mutta yksin ollessaan paljastavat todelliset tunteensa ja punnitsevat oikeita ratkaisuja. Ihminen tarvitsee vierelleen toisen ihmisen, mutta millä hinnalla? Nancyn empatia kurjaa Oliveria kohtaan johtaa lopulta musikaalin raaimpaan väkivaltakohtaukseen, jossa katse on melkein pakko kääntää pois.

Runsauden ja vähäeleisyyden vuorottelua

Tarinan ajankohtaisuutta ja iättömyyttä tukevat lukion musikaalin nykyaikainen puvustus ja riisuttu lavastus. Vain herrat ja palvelijat, vieraskieliset nimet sekä köyhien täydellinen arvottomuus etäännyttävät tapahtumat tämän yleisön arjesta. Esityksen takana ja tukena ovat sopivat valinnat: oikeat ihmiset on valittu oikeisiin rooleihin, irrallisten tanssinumeroiden sijaan Veera Hirvaskeron koreografia on kiinteästi osa juonta, ja esimerkiksi viulu ja harmonikka tehostavat herkkien ja hidastempoisten osuuksien vaikuttavuutta. Mietityttämään lähinnä jää, miksi muutamat kauniit ja moniääniset lauluosuudet esitetään jälkipuoliskolla englanniksi, kun repliikit ja sanoitukset on muuten suomennettu.

Kallion sisään Kaustisella rakennettu KTK:n sali tarjoaa kohtauksiin mielenkiintoiset puitteet, jotka ohjaaja hyödyntää taitavasti: salin seiniä soitetaan ja roolihahmot lipuvat myös pitkin katsomon viereisiä käytäviä tai esiintyvät ylhäällä etulehterillä. Välillä toimintaa on useassa paikassa samaan aikaan, ja parissa kohtauksessa rikotaan perinteinen katsojan ja näyttämön välinen suhde, kun yleisöä lähestytään ja puhutellaan suoraan. Esityksessä ei kuitenkaan tarvitse jännittää joutuvansa suoraan osaksi esitystä, kuten kokeilevassa teatterissa tai stand up -komiikassa.

LISÄÄ JUTTUJA: