Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo
Muotia ja taiteilijaelämää 1920-luvulla
Enni Mustosen vahvoja tunteita herättävä Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu kuudennella osalla Taiteilijan vaimo, jossa Ida Erikssonin tytär Kirsti on edelleen päähenkilönä. Tarina jatkuu siitä, mihin edellinen osa Ruokarouvan tytär jäi. Kirsti palaa Pariisista Suomeen ja perustaa kauan haaveilemansa muotihuoneen Helsingin Bulevardille.
Toisensa löytäneet Kirsti ja Iivo elävät susiparina 1920-luvun Pariisissa. Samassa hotellissa kyyhkyläisten kanssa majoittuvat muun muassa Tulenkantajien pöyhkeilevä keulahahmo Olavi Paavolainen ja ujo Mika Waltari. Kirsti seuraa sivusta miesten toilailuja ja haaveilee Suomeen paluusta yhdessä Iivon kanssa, joka on mestari Pomponin opissa. Pitkän paluumatkan aikana Kirsti ehtii jännittää, miten kotiväki suhtautuu kihlapariin. Kotona Ida-äiti huokaisee helpotuksesta, kun tytär on ottanut tutun ja turvallisen miehen, eikä tuonut ketään vierasta maailmalta. Pariskunta vihitään koruttomasti ja pian Viena-tytär ilmoittaa tulostaan luonnollisena seurauksena avioitumisesta.
Taiteilijan vaimona Kirstin elämä on köyhyyden sävyttämää: Miilin kanssa perustettu muotihuone pitää saada tuottamaan, kun kuvanveistäjämies on vähän väliä työttömänä ja joutuu jopa työnantajan huijauksen kohteeksi. Jokainen killinki pitää laskea ja lainaakin on otettava. Onneksi Kirsti ja Iivo saavat elää Idan täysihoitolassa, vaikka se välillä heitä hieman nolottaakin. Lapsen synnyttyä isoäidin korvaamaton apu ja lihapatojen äärellä asuminen kelpaavat kummallekin eikä omasta huushollista tarvitse enää haaveilla.
Kirsti pestaa Karjalasta kotoisin olevan Ludmilan ompelijattareksi yllättäen avioituneen Miilin tilalle, ja hän osoittautuukin hyväsydämiseksi apuriksi taloudellisista huolista kärsivälle Kirstille. Vihdoin Iivokin saa vakituisemman työsuhteen, mutta joutuu muuttamaan työn perässä Pohjanmaalle, jossa hän osallistuu myös Lapuan liikkeen toimintaan.
Kirjan henkilöiden elämä on nykyihmisen näkökulmasta mukavan yksinkertaista, vaikka vastoinkäymiset koettelevat heitäkin. Tavaraa on paljon vähemmän, eikä yksi ihminen omista kuin muutaman vaatekerran. Televisio tai internet eivät vie aikaa − vapaa-aika kuluu kirjojen tai radion parissa. Lukija ymmärtää paremmin nykyaikaa historiallisten teosten kautta. Samat teemat säilyvät ihmisten elämässä ajanjaksosta riippumatta: myös 1920-luvulla oli työttömyyttä, haastavaa vauva-arjen ja työn yhdistämistä poliittisesta kuohunnasta puhumattakaan. Kirsti ja Iivo edustavat taiteilijoita ja yrittäjiä, joiden asema nyky-yhteiskunnassa ei ole edelleenkään helppo.
Mustosen teoksiin on ihana uppoutua niiden maanläheisyyden ja koukuttavan kerrontatyylin vuoksi. Kirjailijan perehtyneisyys historian tapahtumiin ja tarkkaakin tarkempi kuvailu pitävät otteessaan vuoden odottelun jälkeen. Hienoa, että sarjan aiemmat lukijalle läheisiksi muodostuneet henkilöhahmot ovat pysyneet mukana ja myös heidän tarinansa etenee päähenkilöiden tarinan taustalla. Kuuluisien nimien vilahtelu ei haittaa enää tässä osassa, sillä se tuntuu jo luontevalta.
Edellisessä osassa kutkuttavan epäselväksi jäänyt biologisen isän salaisuus ratkeaa kirjan loppusivuilla. Sarja tarjoaa vahvoja tunteita sekä elämyksellistä historiamatkailua niitä kaipaaville, ja on onneksi saamassa jatkoa.
LISÄÄ JUTTUJA:
